Vartalon alueen luut ja nivelet
Aksiaalinen luuranko
Aksiaaliseen luurankoon (axial skeleton) kuuluvat selkäranka (columna vertebralis), ristiluu (os sacrum), rintakehän luut eli kylkiluut (costae) ja rintalasta (sternum). Lisäksi siihen lasketaan kallon luut (cranium), erityisesti takaraivoluu (os occipitale), sekä usein myös kieliluu (os hyoideum).
Selkäranka koostuu 24 erillisestä nikamasta (vertebrae) ja niiden välissä sijaitsevista nikamavälilevyistä. Se jaetaan kolmeen pääosaan: kaularankaan, rintarankaan ja lannerankaan. Lisäksi selkärankaan kuuluvat ristiluu ja häntäluu (os coccygis), jotka lapsuudessa muodostuvat erillisistä nikamista ja luutuvat yhteen nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden aikana. Ristiluussa on viisi yhteenluutunutta nikamaa, ja häntäluussa on kolmesta viiteen nikamaa.
Rintakehän rakenteen muodostavat rintarangan nikamat, kylkiluut ja rintalasta. Näiden sisään jää rintaontelo, jonka rajat muodostuvat luista, sidekudoksista ja lihaksista. Kylkiluita on tyypillisesti 12 paria, ja ne ovat pitkiä ja kaarevia luita. Ylimmät ja alimmat kylkiluut ovat hieman lyhyempiä ja muodoltaan erilaisia muihin kylkiluihin verrattuna. Useimmat kylkiluut niveltyvät rintalastaan kylkirustojen välityksellä. Etupuolella sijaitseva rintalasta on pariton, litteä luu, jonka yläpää on leveämpi.
Kallon luut toimivat tärkeinä kiinnitys- ja lähtökohtina vartalon, kaulan ja hartiarenkaan lihaksille. Lisäksi ne suojaavat pään alueen herkkiä rakenteita.
Vartalon nivelet
Aksiaalisen luurangon alueella on lukuisia erikokoisia niveliä, joiden liike on useimmiten vähäistä, mutta joiden yhteistoiminta mahdollistaa merkittävän liikelaajuuden.
Selkärangan niveliin kuuluvat nikamarunkojen väliset rustoiset välilevyliitokset (symphysis intervertebralis) sekä nivelhaarakkeiden muodostamat fasettinivelet (artt. zygapophysiales). Lähes kaikki nikamat muodostavat parillisesti näitä fasettiniveliä ylemmän ja alemman nikaman kanssa. Kaularangan ylimmät nikamat muodostavat keskenään alemman niskanivelen (art. atlanto-axialis). Ylin kaulanikama niveltyy takaraivoluun kanssa muodostaen ylemmän niskanivelen (art. atlanto-occipitalis).
Rintakehän takapuolella kylkiluut niveltyvät rintanikamien kanssa kahdesta kohdasta, muodostaen kylkiluu-nikamanivelen (artt. costovertebrales). Etupuolella kymmenen ylintä kylkiluuta niveltyvät kylkirustojen kanssa (artt. costochondralis). Seitsemän ylimmän kylkiluun rustot niveltyvät suoraan rintalastaan (artt. sternocostalis), kun taas alempien kylkiluiden rustot yhdistyvät ylempien kylkiluiden rustoihin. Pari alinta kylkiluuparia ei yhdisty kylkirustoihin, vaan niiden päät jäävät vapaiksi lihasten väliin. Kylkiluiden molempien päiden liike on pieni, mutta hengityksen kannalta merkittävä, sillä se mahdollistaa rintaontelon laajenemisen ja supistumisen hengityksen aikana.
Aksiaalisen luurangon merkitys
Aksiaalinen luuranko muodostaa kehon tukirangan, joka tarjoaa riittävän vakauden kahdella jalalla liikkumiseen. Se toimii myös lähtö- ja kiinnityskohtana monille vartalon ja erityisesti yläraajojen liikuttamiseen osallistuville lihaksille. Lisäksi aksiaalinen luuranko suojaa ja tukee tärkeitä elimiä, kuten sydäntä, keuhkoja, selkäydintä, aivoja ja muita sisäelimiä.