Keskivartalon ja vartalon alueen lihaksia
Johdanto
Vartalon (truncus) osiossa käsittelemme lihaksia, jotka ovat keskeisiä vartalon liikkeiden, asennon hallinnan ja hengityksen kannalta.
Ensimmäisenä tarkastelun kohteena ovat vatsalihakset, jotka muodostavat vatsaontelon etu- ja sivuseinämät. Lisäksi tässä osiossa käsitellään vatsaontelon takaseinämään kuuluva yksi merkittävä lihas. Lisäksi tarkastellaan myös selän syvälihaksia, jotka jaetaan kahteen pääryhmään. Osion loppupuolella keskitymme hengitykseen liittyviin lihaksiin.
Vatsanseinämän lihaksia
Vatsanseinämä koostuu useista lihaksista, jotka voidaan jakaa etu- ja sivuseinämää muodostaviin lihaksiin.
Vatsan etu- ja keskiosan lihakset:
Vatsan anterolateraaliset lihakset:
Kylkiä peittävät vatsalihakset järjestyvät pinnallisimmasta syvimpään seuraavasti:
- m. obliquus externus abdominis eli ulompi vinovatsalihas
- m. obliquus internus abdominis eli sisempi vinovatsalihas
- m. transversus abdominis eli poikittainen vatsalihas
Vatsaontelon takaseinämän lihas:
Lihasten toiminta, sijainti ja peitinkalvorakenteet
Keskivartalon lihakset ovat merkittävässä roolissa vartalon liikkeissä, kuten koukistuksessa, sivutaivutuksessa ja kiertoliikkeissä, sekä asennon hallinnassa. Suora vatsalihas on erityisen tärkeä vartalon koukistuksessa, kun taas vinot vatsalihakset ovat keskeisiä kiertoliikkeissä ja sivutaivutuksessa. Poikittainen vatsalihas toimii sisäisenä tukilihaksena stabiloiden keskivartaloa. Vatsalihasten sijaintia ja niiden keskinäistä suhdetta toisiinsa käsitellään yksityiskohtaisemmin osion ensimmäisessä luvussa, jossa vatsalihakset tarkastellaan lihasryhmänä.
Näitä lihaksia yhdistävät ja niiden toimintaa tukevat useat sidekudosrakenteet. Suoraa vatsalihasta peittävä tuppi (vagina m. recti abdominis) koostuu vinovatsalihasten kalvojännerakenteista ja yhdistää vatsalihaksia tiiviisti toisiinsa. Vatsan poikittaiskalvo (fascia transversalis) sijaitsee vatsalihasten ja vatsakalvon välissä ja muodostaa tupen takaseinän erityisesti vatsan alaosassa. Lanneselkäkalvo (fascia thoracolumbalis) toimii poikittaisen ja sisemmän vinovatsalihaksen lähtökohtana sekä peittää nelikulmaista lannelihasta. Nivusside (lig. inguinale) puolestaan toimii kylkiä peittävien lihasten kiinnitys- tai lähtökohtana riippuen lihaksesta.
Selän syvälihaksia
Vartalon selkäpuolelta tarkastelemme selän syviä lihaskerroksia, jotka jaetaan kahteen pääryhmään: selän ojentajalihaksiin ja selän lyhyisiin syväkerroksen lihaksiin. Molemmat lihasryhmät koostuvat useista erikokoisista ja moniosaisista lihaksista.
Selän syväkerroksen lihakset ovat:
Lihasten toiminta, sijainti ja niihin liittyvät peitinkalvorakenteet
Selän syvälihasten päätehtävät liittyvät vartalon ojentamiseen, kiertämiseen ja asennon hallintaan. Vaikka nämä lihasryhmät koostuvat lukuisista isommista ja pienemmistä lihaksista, ne toimivat tiiviissä yhteistyössä selkärangan liikkeiden ja asennon hallinnan tukemisessa.
Selän ojentajalihakset sijaitsevat hieman pinnallisemmin ja lateraalisemmin selkärankaan nähden, kun taas syväkerroksen lyhyet lihakset ovat selkärankaa lähempänä ja niiden yksittäiset lihasosat ovat lyhyempiä.
Lanneselkäkalvo (fascia thoracolumbalis) on tärkeässä roolissa myös näiden lihasten toiminnassa. Sen pinnallinen lehti (lamina superficialis) kiinnittyy selkärangan okahaarakkeisiin, kun taas syvempi lehti (lamina profundus) kiinnittyy poikkihaarakkeisiin. Nämä kalvot muodostavat erillisen tilan selän ojentajalihakselle ja erottavat sen selän välikerroksen lihaksista. Lisäksi lanneselkäkalvo yhdistyy useisiin muihin sidekudosrakenteisiin ja lihaksiin, yhdistäen niitä ja tukien niiden toimintaa.
Hengityslihaksia
Osion loppupuolella käymme läpi hengityslihaksia, jotka ovat avainasemassa hengitysliikkeiden aikaansaamisessa.
Hengitykseen osallistuvia lihaksia ovat:
Lihasten toiminta ja sijainti
Nämä lihakset vaikuttavat rintaontelon laajentumiseen ja pienenemiseen, mikä säätelee rintaontelon painetta ja mahdollistaa ilmavirtauksen kulkemisen keuhkoihin ja niistä ulos. Pallea ja kylkiluuvälilihakset mainitaan usein pääasiallisina hengityslihaksina. Pallea on muodoltaan kupera lihas, joka sijaitsee vatsaontelon ja rintaontelon välissä ja toimii ensisijaisena sisäänhengityslihaksena. Kylkiluuvälilihakset puolestaan sijaitsevat kolmessa kerroksessa kylkiluiden väleissä. Takimmaiset sahalihakset luokitellaan selän välikerroksen lihaksiin, mutta niiden rooli hengityslihaksina on edelleen osin epäselvä. Myös muut lihakset voivat tehostaa sisään- tai uloshengitystä, ja näitä kutsutaan usein hengitysapulihaksiksi.
Lihasten vaikutus selän terveyteen
Vatsalihakset ja erector spinae -lihakset toimivat vartalon liikkeissä vastavaikuttajina: vatsalihakset koukistavat vartaloa, kun taas erector spinae -lihakset vastaavat vartalon ojentamisesta. Kehon asentoa nämä lihakset ylläpitävät yhteistyössä, ja tästä syystä niiden lihaskunto on merkityksellinen kehon toiminnalle. Keskivartalon ja vartalon lihasten normaalilla toiminnalla on selkeä yhteys selän hyvinvointiin ja terveyteen.
Selkäkipu
Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinongelmista, ja suuri osa ihmisistä kokee sen jossain elämänsä vaiheessa. Alaselkäkipu voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: spesifiin ja epäspesifiin kipuun.
Spesifissä kivussa ongelman aiheuttaa tunnistettava syy, kuten selkäytimen ahtautuminen, selkärankareuma, syöpä, murtuma, nikamasiirtymä tai hermopinne, joka johtuu esimerkiksi välilevyn pullistumasta. Yleisempää epäspesifiä alaselkäkipua sen sijaan ei voida yhdistää selkeään syyhyn, kuten kudosvaurioon tai muuhun selittävään tekijään.
Huolellisella anamneesilla voidaan usein saada hyvä käsitys mahdollisista ongelman aiheuttajista, jonka pohjalta arvioidaan jatkotutkimusten tarve. Lääkärin tehtävänä on tunnistaa vakavat ja välitöntä hoitoa vaativat selkäkivun syyt. Myös muiden terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tuntea tyypilliset oirekuvat erilaisissa selkäkivuissa.
Epäspesifi alaselkäkipu on yleensä mekaanista; tietyt vartalon liikkeet tai asennot voivat laukaista kivun. Tämän taustalla voi olla selän nivelten tai lihasten toimintahäiriöitä.
Myofaskiaalisiin kiputiloihin liittyy tyypillisesti ongelmalihasten palpaatioarkuutta ja kudosten lisääntynyttä jännittyneisyyttä (tonuksen nousua). Tällaisessa tilassa kipu voi johtua kiristyneiden lihasten heikentyneestä hapensaannista (iskemia). Palpaatioarkuutta voi kuitenkin esiintyä myös muissa kiputiloissa.
Edellä mainittujen lihasten inaktiivisuus, toimintahäiriöt tai heikkous voivat lisätä riskiä selkävammojen syntymiselle.