VAGUSHERMO - KEHON RAUHOITTAJA
Vagushermo (lat. nervus vagus, kiertäjähermo) on kymmenes aivohermo ja ihmisen pisin hermo, joka ulottuu aivorungosta kaulan kautta rinta- ja vatsaonteloon ja suolistoon asti1. Se kuljettaa hermoimpulsseja molempiin suuntiin: aivoista alas useisiin elimiin (esim. sydän, keuhkot, ruoansulatuskanava) ja toisaalta elimistä tietoa ylös aivoihin1. Vagushermo on parasympaattisen hermoston pääosapuoli, joka vastaa rauhoittumisesta, palautumisesta ja elintoimintojen tasapainottamisesta stressitilanteiden vastapainoksi. Käytännössä vagushermon aktivoituminen hidastaa sydämen sykettä, syventää hengitystä, edistää ruoansulatusta ja rentouttaa kehoa, toimien vastavoimana sympaattisen hermoston ”taistele tai pakene” -stressireaktiolle.1 Siksi vagushermoa kuvaillaankin usein kehon “jarruksi”, joka hillitsee ylikierroksilla käyvää elimistöä.
Anatomisesti vagushermoja on kaksi – oikea ja vasen – jotka kulkevat kaulalla kaulavaltimoiden vieressä kohti kehoa. Vagushermon haarat ulottuvat kurkunpään alueelle hermottaen äänihuulia ja nielun lihaksia, jatkuen edelleen sydämeen, keuhkoputkiin, ruokatorveen, mahalaukkuun, suolistoon sekä moniin sisäelimiin aina paksusuoleen saakka.1
Itse asiassa jopa 80–90 % vagushermon säikeistä on sensorisia hermosyitä, jotka välittävät tietoa sisäelinten tilasta takaisin aivoihin. Tämän vuoksi vagushermo on tärkeä linkki aivojen ja kehon välillä ja sen kautta aivot saavat jatkuvasti informaatiota esimerkiksi sydämen sykkeestä, keuhkojen venymisestä ja suoliston toiminnasta.1
Vagushermon tehtävät ja vaikutukset elimistössä
Autonomisen hermoston säätely: Vagushermo on parasympaattisen hermoston päähermo ja näin keskeinen tekijä kehon rauhoittumisreaktiossa. Sen aktivoituminen hidastaa sydämen sykettä ja johtaa verenpaineen laskuun, mikä on havaittavissa esimerkiksi sydämen sykevälivaihtelun (HRV, heart rate variability) kasvuna.1 Korkea vagushermon aktiivisuus (ns. vagal tone) on yhteydessä korkeaan sykevälivaihteluun, mikä puolestaan indikoi terveempää sydämen toimintaa ja parempaa stressinsietoa.3 Vastaavasti matala vagushermon toiminta (=matala HRV) liittyy usein kohonneeseen stressitasoon ja se on tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöihin, masennukseen ja jopa krooniseen kipuun.5
Esimerkiksi Chalmers ym. 2014 tutkimusyhteenvedon mukaan pitkittynyttä kipua potevilla ja masennusta sairastavilla henkilöillä on keskimäärin matalampi sykevälivaihtelu kuin terveillä, mikä kuvastaa vagushermon vaimeampaa toimintaa näissä tiloissa.4,5
Sydän ja verenkierto: Vagushermo säätelee sydämen toimintaa vapauttamalla asetyylikoliinia, joka hidastaa sykettä ja lisää sykevälivaihtelua (HRV). Tämä ilmiö näkyy mm. hengityksen tahdistamana rytminvaihteluna. Hyvä vagushermon toiminta tukee sydänterveyttä, kun taas sen vaimentuminen vähentää HRV:tä ja nostaa sykettä esim. stressissä tai joissain sairauksissa.14
Ruoansulatus: Vagus hermottaa laajasti ruoansulatuskanavaa, edistäen suoliston liikkeitä ja ruoansulatusnesteiden eritystä. Se myös välittää kylläisyyden tunteita aivoihin. Stressissä ruoansulatus hidastuu sympaattisen hermoston vaikutuksesta, kun taas rentoutuessa vagushermon aktivoituminen parantaa ruoansulatusta.
Hengitys ja kurkunpää: Vagushermo vaikuttaa hengitykseen säätämällä keuhkoputkien toimintaa ja välittämällä tuntoaistimuksia keuhkoista ja kurkunpäästä. Hidas, syvä hengitys aktivoi vagushermoa, mikä lisää parasympaattista aktiivisuutta ja auttaa rentoutumaan. Uloshengityksen aikana vaguksen vaikutus voimistuu ja syke hidastuu.14
Immuunijärjestelmä ja tulehdus: Vagushermo osallistuu tulehduksen säätelyyn ns. tulehdusrefleksin kautta. Se voi vähentää tulehdussytokiinien, kuten TNF-alfan, tuotantoa. Eläinkokeissa vagushermon sähköstimulaatio on laskenut tulehdusmarkkereita, ja ihmisillä matala vagushermon aktiivisuus liittyy kohonneisiin tulehdusarvoihin esim. reumasairauksissa. Stimulointi on tuottanut lupaavia tuloksia myös nivelreuman hoidossa.6,7
Aivot, mieliala ja stressi: Vagus on osa aivojen ja kehon välistä viestintää (“brain-gut axis”). Se välittää suolistosignaaleja aivoihin ja vaikuttaa mielialaan. Korkea vagal tone on yhteydessä parempaan tunne-elämän säätelyyn ja palautumiskykyyn. Matala aktiivisuus taas liittyy herkempiin stressireaktioihin ja heikompaan stressinhallintaan. Polyvagaaliteorian mukaan vagushermon eri haarat säätelevät joko turvallisuutta tai selviytymisreaktiota.7
Yhteenvetona: Vagushermo on keskeinen säätelijä sydämen, hengityksen, ruoansulatuksen, immuunivasteen ja mielialan tasolla. Sen aktivointi siirtää elimistöä palautumista ja parantumista tukevaan tilaan – kuntoutumisen näkökulmasta tämä tekee siitä erittäin merkityksellisen hermoston osan.1,6,7,14
Miten vagushermoa voi stimuloida tai tukea?
Vagushermon toimintaa voidaan tukea monin keinoin, sekä lääketieteellisesti että luonnollisin menetelmin. Lääkinnällinen vagushermon sähköstimulaatio on jo käytössä mm. epilepsian ja masennuksen hoidossa, mutta kuntoutuksen näkökulmasta keskeisiä ovat ei-invasiiviset keinot, jotka aktivoivat kehon omaa parasympaattista vastetta. Tutkimusnäytön perusteella tehokkaita menetelmiä ovat:
Rauhallinen hengitys (noin 6 hengitystä/min) lisää vagushermon aktiivisuutta, kohottaa sykevälivaihtelua (HRV) ja laskee stressihormonitasoja.3,14
Kylmäaltistus, kuten kasvojen huuhtelu kylmällä vedellä tai jääpakkaus kaulalle, voi aktivoida vagushermon refleksin ja lisätä HRV:tä.8,13
Manuaaliterapia (hieronta, osteopatia, refleksologia) on liitetty parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen ja rentoutumiseen.11,12
Meditaatio ja rentoutusharjoitukset voivat pitkällä aikavälillä vahvistaa vagushermon tonusta ja tukea stressinsäätelyä, erityisesti kliinisissä ryhmissä.1,2
Yksilöllisesti soveltuvat tekniikat voivat olla osa kuntouttavaa hoitoa – olipa kyse sitten hengitysharjoituksesta hoidon lopuksi tai rentoutuksen suosittelemisesta kotiin. Näin voidaan tukea asiakkaan palautumista ja hermoston tasapainoa.
Lopuksi
Vagushermo on keskeinen säätelijä autonomisessa hermostossa ja yhdistää monia kehon toimintoja: sykkeen, hengityksen, ruoansulatuksen, tulehdusreaktiot ja tunnesäätelyn. Sen aktivoiminen siirtää kehoa parasympaattiseen tilaan, jossa palautuminen ja paraneminen tehostuvat. Tämä tarjoaa kuntoutusalan ammattilaisille mahdollisuuden vaikuttaa asiakkaan hermoston kautta myös kipuun, stressiin, vireystilaan ja oppimiseen.
Parasympaattisen hermoston tukeminen voidaan toteuttaa yksinkertaisilla ja ei-invasiivisilla keinoilla, kuten hengitysharjoituksilla, manuaalisella käsittelyllä, kylmä- tai lämpöärsykkeillä sekä tietoisuustaitojen harjoittamisella. Tutkimusnäyttö osoittaa, että nämä keinot voivat lisätä sykevälivaihtelua (HRV), vähentää stressihormoneja ja tukea hermoston säätelykykyä.
Yksilöllinen lähestymistapa on keskeistä: toiselle sopii meditaatio, toiselle syvä rentoutuminen hoidon aikana. Tärkeintä on tunnistaa vagushermon rooli osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun hermoston rauhoittava osa saa aktivoitua, lihasjännitykset lievittyvät, kivun kokemus vähenee ja kuntoutusmenetelmät toimivat tehokkaammin.
1. Breit, S., Kupferberg, A., Rogler, G. & Hasler, G. 2018. Vagus Nerve as Modulator of the Brain–Gut Axis in Psychiatric and Inflammatory Disorders. Frontiers in Psychiatry, 9, 44. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2018.00044 2. Brown, L., Ryuichi, S., Brennan, A. ym. 2021. The Effects of Mindfulness and Meditation on Vagally-Mediated Heart Rate Variability: A Meta-Analysis. Psychosomatic Medicine, 83(7), 631–640. https://doi.org/10.1097/PSY.0000000000000937 3. Cavanagh, M., Cope, T., Smith, D., Tolley, I., Orrock, P. & Vaughan, B. (2024). The effectiveness of an osteopathic manual technique compared with a breathing exercise on vagal tone as indicated by heart rate variability: a crossover study. https://doi.org/10.1016/j.jbmt.2024.01.003 4. Chalmers, J. A., Quintana, D. S., Abbott, M. J., and Kemp, A. H. (2014). Anxiety disorders are associated with reduced heart rate variability: a meta-analysis. Front. Psychiatry 5:80. doi: 10.3389/fpsyt.2014.00080 5. Edwards, D. J., Young, H., Curtis, A., & Johnston, R. (2018). The immediate effect of therapeutic touch and deep touch pressure on range of motion, interoceptive accuracy and heart rate variability: A randomized controlled trial with moderation analysis https://doi.org/10.3389/fnint.2018.00041 6. Falvey, A., 2022. Vagus nerve stimulation and inflammation: Expanding the scope beyond cytokines. Bioelectronic Medicine, 8(1), p.19. Available at: https://doi.org/10.1186/s42234-022-00100-3 7. Jensen, M.K., Andersen, S.S., Liboriussen, C.H. ym. 2022. Modulating Heart Rate Variability through Deep Breathing Exercises and Transcutaneous Auricular Vagus Nerve Stimulation. Sensors (Basel), 22(20), 7884. https://doi.org/10.3390/s22207884 8. Jdidi, H., Dugué, B., de Bisschop, C., Dupuy, O. & Douzi, W. 2024. The effects of cold exposure (cold water immersion, whole- and partial-body cryostimulation) on cardiovascular and cardiac autonomic control: a systematic review and meta-analysis. Journal of Thermal Biology, 121, 103857. https://doi.org/10.1016/j.jtherbio.2024.103857 9. Jungmann, M., Vencatachellum, S., Van Ryckeghem, D. & Vögele, C. 2018. Effects of Cold Stimulation on Cardiac-Vagal Activation in Healthy Participants: Randomized Controlled Trial. JMIR Formative Research, 2(2), e11007. https://doi.org/10.2196/11007 10. Koenig, J. ym. 2016. Meta-analytic evidence for decreased heart rate variability in chronic pain and mental health disorders. Viitattu teoksessa: Weimer, K. et al., Pain, 157. 11. Lu, W-A., Chen, G-Y. & Kuo, C-D. 2011. Foot reflexology can increase vagal modulation, decrease sympathetic modulation, and lower blood pressure in healthy subjects and patients with coronary artery disease. Alternative Therapies in Health and Medicine, 17(4), 16–23. 12. Meier, M., Unternaehrer, E., Dimitroff, S.J. ym. 2020. Standardized massage interventions as protocols for the induction of psychophysiological relaxation: a randomized controlled trial. Scientific Reports, 10(1), 17483. https://doi.org/10.1038/s41598-020-71173-w 13. Richer, R., Zenkner, J. ym. 2022. Vagus activation by Cold Face Test reduces acute psychosocial stress responses. Scientific Reports, 12(1), 19270. https://doi.org/10.1038/s41598-022-23222-9 14. Zaccaro, A., Piarulli, A., Laurino, M. ym. 2018. How Breath-Control Can Change Your Life: A Systematic Review on Psycho-Physiological Correlates of Slow Breathing. Frontiers in Human Neuroscience, 12, 353. https://doi.org/10.3389/fnhum.2018.00353