Kurssin avulla opit mikä on hyvälaatuinen asentohuimaus ja opit tutkimaan sekä hoitamaan sitä.
149 €
Testien luotettavuus
Spesifisyys ja sensitiivisyys
YLEISTÄ
Kuntoutusalan ammattilaiset käyttävät vastaanotolla tutkimiseen usein erilaisia testejä vaivojen ja vammojen arvioimiseen – esimerkiksi olkapäävammojen selvittämiseen tai vaikkapa hyvälaatuisen asentohuimauksen tutkimiseen. Mutta kuinka luotettavia nämä testit oikeastaan ovat? Vastaus löytyy kahdesta keskeisestä käsitteestä: sensitiivisyydestä ja spesifisyydestä.
Sensitiivisyys
Sensitiivisyys (herkkyys) kuvaa testin kykyä tunnistaa oikein ne potilaat, joilla on sairaus tai vamma. Mitä korkeampi sensitiivisyys on, sitä harvemmin testi antaa vääriä negatiivisia tuloksia. Toisin sanoen, jos testi on erittäin sensitiivinen ja antaa negatiivisen tuloksen, voidaan melko varmasti sanoa, ettei potilaalla ole kyseistä vammaa tai vaivaa.
Esimerkiksi Lachmanin testi eturistisiteen (ACL) vamman arvioimiseksi on erittäin sensitiivinen. Jos testi on negatiivinen, ACL-vamma on hyvin epätodennäköinen.
Spesifisyys
Spesifisyys (tarkkuus) kuvaa testin kykyä tunnistaa oikein ne henkilöt, joilla ei ole sairautta. Korkea spesifisyys tarkoittaa, että testi antaa vain harvoin vääriä positiivisia.
Toisin sanoen, jos testi on erittäin spesifinen ja antaa positiivisen tuloksen, voidaan suurella todennäköisyydellä sanoa, että potilaalla todella on kyseinen vaurio.
Dix-Hallpike testi
Micheroli ym. (2015) tutkimuksessa Yeargasonin testin sensitiivisyydeksi raportoitiin 32 % ja spesifisyydeksi 88 % hauiksen pitkän pään jänteen nivelsiteeseen liittyen.
Toimiiko testi hyvin vamman poissulkemisen vai vahvistuksen tueksi?
Tutkimuksen mukaan Dix-Hallpike-testi tunnistaa hyvin sekä potilaat, joilla on hyvänlaatuinen asentohuimaus, että potilaat, joilla sitä ei ole.
Testiä voidaan pitää hyvänä työkaluna hyvänlaatuisen asentohuimauksen arvioinnissa iäkkäillä potilailla.
ARVOT
Sensitiivisyys ja spesifisyys esitetään usein prosenttilukuina (%), mutta ne voidaan ilmoittaa myös desimaalilukuina (0–1 välillä).
Esimerkiksi sensitiivisyys 94,7 % vastaa arvoa 0,947.
Spesifisyys 94,2 % vastaa arvoa 0,942.
Arvot kuvastavat testin kykyä tehdä oikeita arvioita:
Sensitiivisyys kertoo, kuinka moni sairaista saadaan oikein kiinni.
Muistisääntö: SNOUT (“Sensitive test when Negative rules OUT”) →
Kun testi on negatiivinen, sairaus voidaan sulkea pois.Spesifisyys kertoo, kuinka moni terveistä tunnistetaan oikein.
Muistisääntö: SPIN (“Specific test when Positive rules IN”) →
Kun se on positiivinen, sairaus voidaan varmistaa.
Yergason testi
Micheroli ym. (2015) -tutkimuksessa Yeargasonin testin sensitiivisyydeksi raportoitiin 32 % ja spesifisyydeksi 88 % hauiksen pitkän pään jännettä paikallaan pitävän ligamentin vaurion toteamisessa.
Toimiiko testi hyvin vamman poissulkemisen vai vahvistuksen tueksi?
Yeargasonin testin matala sensitiivisyys (32 %) tarkoittaa, että testi ei tunnista luotettavasti kaikkia hauiksen pitkän pään jännevammoja — eli negatiivinen tulos ei sulje vammaa pois.
Sen sijaan korkea spesifisyys (88 %) viittaa siihen, että positiivinen tulos voi vahvistaa kliinistä epäilyä jännevammasta.
YHTEENVETO
Sensitiivisyys ja spesifisyys ovat hyviä käsitteitä, kun arvioidaan vastaanotolla tehtävien testien luotettavuutta. Sensitiivinen testi auttaa sulkemaan pois vaivoja negatiivisella tuloksella (SNOUT), kun taas spesifinen testi vahvistaa löydöstä positiivisella tuloksella (SPIN).
On kuitenkin hyvä ymmärtää, että nämä tilastolliset ominaisuudet eivät yksinään tee testistä luotettavaa koko väestön tasolla. Testin arvo riippuu aina siitä, millaisessa potilasväestössä käytetään (esim. ovatko kaikki testattavat nuoria, terveitä tai vaikkapa olkapääkipuisia). Lisäksi yksittäinen testi harvoin riittää päätöksenteon tekemiseen. Tutkimisen tueksi tarvitaan kokonaisarviota, potilaan esitietoja, useampia testejä tai mittareita (kuten likelihood ratio) ja tarvittaessa kuvantamista.