Ylempi nilkkanivel – art. talocruralis
Nivelen rakenne ja toiminta
Ylempi nilkkanivel (art. talocruralis), lyhennettynä TC-nivel (talokruraalinivel), muodostuu säären luiden (sääriluu ja pohjeluu) sekä nilkan telaluun välille. Tämän nivelen rakenteen muodostavat sääriluun alapinta, sisäkehräs (malleolus medialis), pohjeluun ulkokehräs (malleolus lateralis) ja takimmaisen sääriluu-pohjeluusiteen (lig. tibiofibulare inferior) poikittainen alaosa. Nämä yhdessä muodostavat nivelhaarukan, johon telaluun tela (trochlea tali) niveltyy.
Nivelrakenteen pääasialliset painoa kantavat nivelpinnat ovat telaluun telan kupera nivelpinta ja sitä vastaava sääriluun kovera alempi nivelpinta (facies articularis inferior tibiae). Lisäksi sisäkehräksessä ja ulkokehräksessä sijaitsevat nivelpinnat (facies articularis malleoli), jotka niveltyvät telaluun kanssa.
Telaluun telan rakenne on leveämpi etuosastaan ja kapenee takaosaa kohti. Tämä rakenne mahdollistaa erilaisen liikkuvuuden riippuen nilkan asennosta. Plantaarifleksiossa telaluun kapeampi takaosa sallii nivelen vapaamman liikkeen, mukaan lukien pienet sivuttaisliikkeet. Dorsifleksiossa telaluun leveämpi etuosa pakottaa sääriluuta ja pohjeluuta erilleen, tiukentaen nivelpintojen välistä kontaktia ja rajoittaen sivuttaisliikkeitä. Säären luita pitävät tiukasti yhdessä voimakkaat sidekudosrakenteet, kuten luuvälikalvo (membrana interossea) ja sääriluun ja pohjeluun väliset siteet, esimerkiksi etummainen ja takimmainen sääriluu-pohjeluuside (lig. tibiofibulare anterius et posterius).
Ylemmän nilkkanivelen pääliikkeet ovat dorsifleksio (jalkaterän ylösnosto) ja plantaarifleksio (jalkaterän alaspainaminen). Nivel toimii pääasiallisesti sarananivelenä, mutta sen liikkeisiin liittyy aina alemman nilkkanivelen (art. subtalaris) liikkeitä, kun tarkastellaan jalkaterän normaalia toimintaa esimerkiksi kävelyn tai juoksun aikana. Alemman ja ylemmän nilkkanivelen yhteistoiminta mahdollistaa nilkan ja jalkaterän monipuoliset liikkeet ja mukautumisen erilaisiin alustoihin.
Nivelkapseli ja nivelsiteet
Nilkan nivelkapseli on etu- ja takaosastaan suhteellisen ohut. Se kiinnittyy yläosastaan säären luihin ja niiden kehräksiin, ja alaosastaan telaluuhun.
Sekä ylempää että alempaa nilkkaniveltä tukevat molemmilta sivuilta nilkan sivusiteet.
Lateraalipuoli: nilkkanivelen ulkosivuside (lig. collaterale laterale)
Nilkan lateraalipuolella sijaitseva ulkosivuside, tunnetaan myös T-ligamenttina, lähtee pohjeluun ulkokehräksestä ja kiinnittyy nilkan luihin. Sen tehtävänä on estää nilkan liiallinen kääntyminen sisäänpäin (inversiosuuntaan). T-ligamentti koostuu kolmesta erillisestä osasta:
- Etummainen telaluu-pohjeluuside (lig. talofibulare anterius, FTA) – kulkee ulkokehräksestä telaluun etuosaan.
- Takimmainen telaluu-pohjeluuside (lig. talofibulare posterius, FTP) – yhdistää ulkokehräksen telaluun takaosaan.
- Kantaluu-pohjeluuside (lig. calcaneofibulare, FC) – kiinnittyy ulkokehräksestä kantaluuhun.
Mediaalipuoli: nilkkanivelen sisäsivuside (lig. deltoideum / collaterale mediale)
Nilkan mediaalisivulla sijaitseva sisäsivuside on vahva ja kolmionmuotoinen rakenne, joka lähtee sääriluun sisäkehräksestä ja kiinnittyy nilkan luihin. Sen tehtävänä on estää nilkan liiallinen kääntyminen ulospäin (eversiosuuntaan). Sisäsivuside koostuu neljästä osasta:
- Etummainen sääri-telaluuosa (pars tibiotalaris anterior) – yhdistää sisäkehrästä telaluun etuosaan.
- Takimmainen sääri-telaluuosa (pars tibiotalaris posterior) – kulkee sisäkehräksestä telaluun takaosaan.
- Sääri-kantaluuosa (pars tibiocalcanea) – kiinnittää sisäkehräksen kantaluuhun.
- Sääri-veneluuosa (pars tibionavicularis) – yhdistää sisäkehräksen veneluuhun.
Sivusiteiden rooli
Nilkan sivusiteet eivät ainoastaan rajoita liiallista eversio- ja inversioliikettä, vaan ne myös pitävät telaluun vakaasti säären luiden muodostamassa haarukassa. Ne estävät nilkan ja jalkaterän liiallisia eteen- tai taaksepäin suuntautuvia liikkeitä.
Niveleen liittyviä ongelmia
Nilkan nivelsidevammat ovat yleisimpiä urheiluvammoja Suomessa, ja niiden esiintyvyys on kasvanut sisäpeliharrastusten suosion myötä. Tyypillisin tilanne nivelsidevamman synnylle on, kun jalkaterä kääntyy liiallisesti sisäänpäin (inversio) ja plantaarifleksioon. Tällöin vauriot kohdistuvat useimmiten nilkan ulkosivusiteeseen (lig. collaterale laterale), erityisesti etummaiseen pohje-telaluunivelsiteeseen (lig. talofibulare anterius, FTA).
Ulkosivusiteen vaurio voi johtaa nilkan instabiliteettiin, erityisesti inversiosuuntaisissa liikkeissä ja jalkaterän eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä. Epävakaus voi puolestaan lisätä riskiä toistuville nyrjähdyksille ja voi pitkällä aikavälillä altistaa nilkkanivelen rappeutumismuutoksille.
Vetolaatikkotesti
Nilkan nivelsidevammojen arvioinnissa voidaan hyödyntää vetolaatikkotestiä, joka muistuttaa polven vastaavaa testiä. Testissä jalkaterä pidetään paikallaan, ja säären luita liikutetaan suhteessa nilkan luihin eteen- ja taaksepäin.
Epänormaalin suuri liike testin aikana voi viitata nivelsiteiden vaurioon ja mahdolliseen instabiliteettiin. Esimerkiksi säären luiden liiallinen liike taaksepäin suhteessa jalkaterään voi viitata FTA-ligamentin repeämään. Tällaisessa tilanteessa kannattaa asiakkaalle suositella fysioterapeutin tai lääkärin arviota jatkotutkimusten ja kuntoutuksen tarpeen määrittämiseksi.
Niveltyyppi:
- Sarananivel (ginglymus), 1-akselinen
Liikelaajuus:
- Plantaariflexio – dorsiflexio: 50° – 0° – 20°