Sternocleidomastoideus – päänkiertäjälihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Päänkiertäjälihaksen rintalastapää saa alkunsa rintalastan kahvan yläosasta. Tämä osa on pyöreämpi ja selkeämmin erottuva kuin solisluun mediaalisesta yläosasta alkunsa saava solisluupää, joka on litteämpi ja leveämpi. Lihaksen päiden välissä lähtökohdan alueella sijaitsee usein pieni aukko, jota kutsutaan fossa supraclavicularis minoriksi, ja tämä aukko voi olla palpoitavissa.

Päänkiertäjälihaksen runko kulkee kaularangan etupuolelta aina ulkosivuille korvan takaosaan saakka. Lihas kiinnittyy leveästi ja yhtenäisesti ohimoluun kartiolisäkkeeseen sekä takaraivoluun keskimmäiseen niskakaareen, joka tunnetaan myös nimellä ylempi niskakaari.

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Päänkiertäjälihasten vaikutus pään- ja kaularangan liikkeisiin riippuu siitä, supistuvatko molemmat lihakset yhtäaikaisesti vai erikseen. Kun molemmat lihakset supistuvat samanaikaisesti, takaraivo laskee, leuka nousee ja työntyy eteenpäin. Kun taas vain toinen lihaksista supistuu, pää kallistuu kohti supistuvan lihaksen puolta ja kiertyy vastakkaiselle puolelle, kuten tapahtuu vilkaistaessa yläviistoon sivulle.’

Lihakseen liittyviä ongelmia

Päänkiertäjälihas on usein altis ylikuormitukselle ja kireydelle, erityisesti eteenpäin työntyvässä pääasennossa (forward head posture), joka on yleinen toimistotyössä ja pitkäkestoisessa tietokoneen käytössä. Tämän lihaksen kireys voi myös ylläpitää tai pahentaa virheellistä pääasentoa.

Voimakas, kouristuksen kaltainen jännittyminen kyseisessä lihaksessa liittyy usein äkilliseen kierokaulaan (torticollis acuta), joka voi ilmetä aamulla heräämisen jälkeen. Tämä tila voi aiheuttaa pään pakkoasennon, jossa pää on kääntyneenä kiertoon ja sivutaivutukseen, ja pään suoristaminen voi olla hyvin kivuliasta.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Päänkiertäjälihas on selkeästi erottuva ja pinnallinen lihas, joka on helppo palpoida, missä tahansa asennossa. Ennen palpoinnin aloittamista, paikanna ensin rintalastan kahva, solisluun mediaaliosa ja kartiolisäke korvan takaa, jolloin saat käsityksen lihaksen sijainnista. Kun asiakas kääntää päätään noin 30 astetta toiselle puolelle ja nostaa sen hieman ylös alustasta, päänkiertäjälihas tulee selvästi esiin ja sitä on helppo tunnustella pihtiotteella.

Lihaksen palpoinnin ja käsittelyn aikana tulee huomioida useita varottavia rakenteita, kuten kaulalaskimot (v. jugularis externa, -interna), yhteinen päänvaltimo (a. carotis communis) ja kiertäjähermo (n. vagus), jotka kulkevat lihaksen alla ja päällä. Kaulan alueen palpointia tulisi harjoitella kokeneen kouluttajan opastuksessa.