Scapula – lapaluu
Hartian luut - lapaluu
Yleistä
Lapaluu (scapula) on litteä luu, joka sijoittuu rintakehän takapuolelle. Se kiinnittyy solisluuhun ja yhdessä ne muodostavat olkalisäke-solisluunivelen (art. acromioclavicularis, AC-nivel). Vartalon luiseen rakenteeseen sillä on suora kytkös ainoastaan solisluun välityksellä, minkä vuoksi lapaluun liikelaajuus rintakehällä on suuri, kuitenkin lukuisat lihakset sitovat lapaluun vakaasti rintakehään. Lapaluu niveltyy myös olkaluun kanssa, muodostaen yhdessä olkanivelen (art. glenohumeralis). Olkavarren nostaminen hartiatason yläpuolelle edellyttää myös lapaluussa tapahtuvaa liikettä, minkä vuoksi usein puhutaan humeroskapulaarisesta rytmistä. Se kuvaa, miten ja milloin lapaluu liikkuu olkaluun ja olkanivelen liikkeiden aikana.
Lapaluun muoto muistuttaa kärjellään seisovaa kolmiota. Siinä on runsaasti erilaisia luisia rakenteita ja kuoppia, jotka toimivat kuudentoista eri vartalon, lavan ja yläraajan lihaksen lähtö- ja kiinnityskohtina.
Lapaluun harju ja takapinnan kuopat
Takapinnalla ylhäällä on helposti tunnusteltava lapaluun harju (spina scapulae), joka erottaa sen yläpuolella olevan koveran lapaluun yläkuopan (fossa supraspinata) ja alapuolella olevan loivasti koveran lapaluun alakuopan (fossa infraspinata) toisistaan. Nämä kuopat toimivat ylemmän – ja alemman lapalihaksen lähtökohtina.
Olkalisäke
Lapaluun harju päättyy lateraalisesti olkalisäkkeeseen (acromion), joka muodostaa ns. katon olkanivelelle, jota vahvistaa olkalisäkkeen ja korppilisäkkeen välinen nivelside (lig. coracoacromiale).
Olkalisäkkeen alla kulkee ylemmän lapalihaksen jänne, ja siinä on kitkaa vähentämässä olkalisäkkeen alainen limapussi (bursa subacromialis). Ihmisillä olkalisäkkeen anatomiset rakenteet voivat vaihdella, ja se on tärkeä luinen maamerkki hartian alueella. Se on kohtuullisen helppo palpoiden löytää, sillä sen päällä ei ole paksulti pehmytkudoksia.
Lapaluun yläreuna ja sen lovi
Lapaluun yläreuna on kohtalaisen ohut ja kun siinä mennään kohti korppilisäkkeen juurta siinä on lapaluun lovi (incisura scapulae), jonka sulkee sen ylitse kulkeva lapaluun ylempi poikittaisside (lig. transversum scapulae superioris). Aukon, jonka nivelside ja lovi muodostavat, kautta kulkee ylempi lapahermo (n. suprascapularis), joka hermottaa osaa lavan lihaksista. Aukon ahtautuminen on harvinaista, mutta niin tapahtuessa se voi aiheuttaa lavan lihasten toimintahäiriöitä. Loven mediaalipuolelle kiinnittyy yksi kieliluulihaksista, joka tunnetaan lapa-kieliluulihaksena.
Lapaluun reunat
Lapaluussa selkärangan puolella on lapaluun sisäreuna (margo medialis scapulae), johon kiinnittyvät muun muassa suunnikaslihakset ja etummainen sahalihas. Kainalon puolella on puolestaan lapaluun ulkoreuna (margo lateralis scapulae), joka on kohtalaisen paksuuntunut osa, toimii mm. pienen liereä lihaksen lähtökohtana.
Lapaluun etupuoli ja korppilisäke
Lapaluun etupuolella on huomion arvoinen luinen rakenne, korppilisäke (processus coracoideus). Se toimii lähtökohtana hauislihaksen lyhyelle päälle ja kiinnityskohtana pienen rintalihaksen kanssa. Korppilisäkkeen voi tunnustella seuraamalla solisluuta sen lateraalipäähän ja pudottautumalla siitä alaspäin.
Lapaluun etupintaa (facies anterior) kutsutaan myös lapaluun kylkiluupinnaksi (facies costalis scapulae). Siinä on matala kovera lavanaluskuoppa (fossa subscapularis), jota peittää siitä lähtevä lavanaluslihas.
Lapaluun alakulma
Lapaluun alaspäin osoittaa kärkeä kutsutaan lapaluun alakulma (angulus inferior scapulae) ja se sijaitsee noin seitsemännen rintanikaman ja kylkiluun tasolla. Se toimii hyvänä maamerkkinä alueella, johon useat lihakset kiinnittyvät. Parhaiten sen palpointi onnistuu, kun pistetään käsi selän taakse ja se nousee hieman ylös.
Lapaluun nivelkuoppa
Lapaluun ulkoreunan yläosassa on rustokudoksen peittämä loivan kovera olkanivelen nivelkuoppa (cavitas glenoidalis). Se toimii lapaluun nivelpintana olkanivelessä, johon olkaluun pää niveltyy. Se on ylhäältä hieman kapeampi ja levenee alaspäin ja sen muodostama matala kuppi muodostaa kohtalaisene epätukevan nivelpinnan olkaluulle.
Nivelkuopan reunalla on kaksi merkittävää kyhmyä, joista lähtee olkavarren lihaksia. Lapaluun nivelkuopan yläpuolinen kyhmy (tuberculum supraglenoidale scapulae) sijaitsee nivelkuopan yläreunassa ja siitä lähtee hauislihaksen pitkä pää. Nivelkuopan alareunassa sijaitsee lapaluun nivelkuopanalainen kyhmy (tuberculum infraglenoidale scapulae), josta lähtee puolestaan kolmipäisen olkalihaksen pitkä pää. Nivelkuopan reunalla on nivelkuopan rustoreunus, -rengas (labrum glenoidale), joka hieman syventää nivelkuoppaa ja josta lähtee olkanivelen nivelkapseli. Rustorenkaan vauriot ovat kohtalaisen yleisiä, erityisesti olkanivelen sijoiltaan menemisen yhteydessä.