Rectus abdominis – suora vatsalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Suora vatsalihas lähtee häpyluun yläosassa olevasta harjusta sekä häpyluiden väliin jäävävästä häpyliitoksesta. Ylhäältä sen lihasrunko on leveämpi ja kapenee alaspäin mentäessä. Lihaksen lyhyehköjä pystysuunnassa kulkevia lihasrunko-osuuksia jakavat erilleen poikittaiset jännejuovat (intersectio tendinea), minkä vuoksi lihas on jaettu 8–10 osioon, jotka antavat sille sen tunnusomaisen ulkomuodon (6-pack).

Lihas kiinnittyy rintakehään kylkirustojen 5–7 etupintoihin sekä rintalastan alaspäin osoittavaan miekkalisäkkeeseen. Osa lähteistä mainitsee lähtö- ja kiinnityskohdat päinvastaisessa järjestyksessä, mutta enemmistö lähteistä käyttää edellä mainittua järjestystä.

Lihas on vahvan sidekudoksinen suoran vatsalihaksen tupen (vagina m. recti abdominis) peitossa, josta käytetään yleisesti myös nimitystä jännetuppi tai rektustuppi. Tupen keskellä kulkeva valkea jännesauma jakaa suoran vatsalihaksen oikeaan ja vasempaan puoleen. Tuppi muodostuu kylkiä peittävien lihasten kalvojänteistä, jotka tupen yläosassa kulkevat lihaksen etu- ja takapuolella ja tupen alaosassa ne yhtyvät tupen etupuolelle. Tässä kohtaa tupen takaseinämän muodostaa vatsan poikittainen kalvo (fascia transversalis).

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Suoran vatsalihaksen päätehtävä on koukistaa vartaloa lähentämällä rintakehää ja lantiota toisiaan kohti. Liikkeen suunta ei käytännössä riipu siitä, liikkuuko lihaksen kiinnityskohdasta kohti sen lähtökohtaa vai toisin päin. Tämän vuoksi suora vatsalihas voi esimerkiksi koukistaa vartaloa vetämällä jalkoja ja lantiota ylöspäin tai nostamalla ylävartaloa istuma-asentoon. Se toimii vastavaikuttajalihaksena vartalon selkäpuolella sijaitseville selän ojentajalihaksille (m. erector spinae). Lihaksella on myös merkittävä rooli lantion asennon hallinnassa, kun se estää lantiota kallistumasta liiaksi eteenpäin ja muiden vatsalihasten kanssa se osallistuu vatsaontelon paineen säätelyyn.

Suorassa vatsalihaksessa on runsaasti 2-tyypin lihassoluja (46 %), mikä tarkoittaa, että se on faasinen lihas, joka on vahvasti mukana liikkeen tuottamisessa. Arkielämän tilanteessa, jossa suoraa vatsalihasta käytetään päivittäin, on esimerkiksi ylös nouseminen makuuasennosta. Suora vatsalihas on kuitenkin myös tärkeä lantion asennon hallinnassa, ja osana vatsalihasryhmää se osallistuu vatsaontelon paineen säätelyyn.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Raskauden aikana, erityisesti sen viimeisen kolmanneksen aikana, vatsanpeitteet venyvät ja suorat vatsalihakset saattavat erkaantua keskeltä toisistaan. Joskus vatsalihasten erkauma (diastasis recti) ei palaudu raskauden jälkeen, mikä voi aiheuttaa selkäkipuja ja lantion asennon hallinnan haasteita, sekä vaikuttaa vatsaontelon paineen säätelyyn. Tämä heikentää vatsalihasten kykyä toimia kehon tukilihaksina, mikä voi vaikuttaa moniin toimintoihin, kuten nostamiseen ja liikkumiseen. Fysioterapeuttinen kuntouttaminen, kuten syvien vatsalihasten ja suorien vatsalihasten kontrolloitu harjoittelu, voi edistää vatsalihasten normaalin toiminnan palautumista tällaisessa tilanteessa.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Kun suoritetaan suoran vatsalihaksen palpointia, on paras, että asiakas on selinmakuuasennossa. Palpoinnin aluksi on tärkeää ensin paikantaa lihaksen yläosan maamerkit, eli rintalastan miekkalisäke ja kylkikaaren sisäreuna. Tämä auttaa hahmottamaan lihaksen sijaintia ja raja-alueita.

Pyydä asiakasta nostamaan ylävartaloa kevyesti irti hoitopöydästä. Tämä liike auttaa jännittämään suoran vatsalihaksen, mikä tekee siitä helpommin tunnusteltavan. Ensimmäiseksi paikanna lihaksen reuna-alueet, jolloin saat käsityksen lihasrungon leveydestä. Tämän jälkeen voit aloittaa lihaksen palpoinnin yläosasta, rintalastan miekkalisäkkeen kohdalta ja jatka lihaksen alaosaa kohti, lähelle lantiota. Joillakin asiakkailla suoran vatsalihaksen jännittymisen voi myös selvästi havaita.