Jalkaterän luut
Alaraajan luut - jalkaterän luut
Jalkaterä voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen: nilkkaan (tarsus), jalkapöytään (metatarsus) ja varpaisiin (digiti, digitus pedis). Näiden alueiden luiset rakenteet koostuvat yli 26 erikokoisesta luusta. Lisäksi jalkaterässä on pieniä seesamluita, jotka lisäävät jalkaterän luiden kokonaismäärää. Jalkaterän anatomia on kohtuullisen monimutkainen, mutta sen ymmärtäminen on avain moniin kliinisiin kysymyksiin ja alaraajan biomekaniikan ymmärtämiseen.
Nilkan luut, telaluu ja kantaluu
Nilkan luita (ossa tarsi, ossa tarsalia) on yhteensä seitsemän kappaletta, mikä on yksi vähemmän kuin ranteessa. Näistä ylin luu seisoma-asennossa on telaluu (talus). Telaluu muodostaa yhdessä sääri- ja pohjeluun kanssa ylemmän nilkkanivelen (articulatio talocruralis). Nivelpintana tässä toimii luun yläosassa oleva telaluun tela (trochlea tali).
Telaluun rakenteesta voidaan erottaa kolme osaa: runko-osa (corpus tali), pyöreähkö pää (caput tali) ja niiden välissä oleva kaula (collum tali). Telaluun runko sijaitsee kantaluun päällä ja telaluun pää niveltyy sen etupuolella sijaitsevan veneluun kanssa. Toisin kuin muissa nilkan luissa, telaluuhun ei kiinnity lainkaan lihaksia, mutta siihen kiinnittyy useita nivelsiteitä.
Kantaluu (calcaneus) on nilkan suurin ja takimmainen luu. Se on yksi jalkaterän kosketuspisteistä maahan sekä seistessä että kävellessä. Arviolta noin puolet jalkaterään kohdistuvasta paineesta seisoessa kohdistuu kantaluulle. Kantaluun takapuolella on suuri kantakyhmy (tuber calcanei), johon kiinnittyy akillesjänteen kautta vahva ”kolmipäinen pohjelihas”. Kantaluun sisäpuolella on telaluun kannatin (sustentaculum tali), jonka päällä telaluu osittain lepää.
Veneluu, vaajaluut ja kuutioluu
Veneluu (os naviculare) niveltyy takaosastaan telaluuhun ja etuosastaan kolmeen vaajaluuhun (ossa cuneiformia). Veneluu on saanut nimensä sen muodon perusteella. Jalkaterän pitkittäisen sisäkaaren korkein kohta on veneluun kohdalla. Kolme vaajaluuta ovat: sisin vaajaluu (os cuneiforme mediale), keskimmäinen vaajaluu (os cuneiforme intermedium) ja uloin vaajaluu (os cuneiforme laterale). Sisin vaajaluu on näistä suurin ja toimii kiinnityskohtana monille säären lihaksille, kuten pitkälle pohjeluulihakselle ja etummaiselle säärilihakselle.
Keskimmäinen ja uloin vaajaluu ovat edestä katsottuna kiilan muotoisia ja istuvat tiukasti kuutioluun ja sisimmän vaajaluun välissä. Kuutioluu (os cuboideum) sijaitsee nilkan lateraalireunalla ja on osa poikittaisen jalkaholvin kaarirakennetta yhdessä vaajaluiden kanssa. Kuutioluu sijaitsee kantaluun ja viidennen jalkapöydänluun välissä. Kuutioluun pohjassa on voimakas uurre (sulcus tendinis m. fibularis longi), jossa pitkän pohjeluulihaksen jänne kulkee kohti jalkapohjan kiinnityskohtiaan.
Lopuksi, vaajaluut ja kuutioluu niveltyvät distaalisesti jalkapöydän luiden kanssa, muodostaen nilkka-jalkapöydänluunivelet (articulationes tarsometatarsales). Tätä liitoskohtaa kutsutaan myös Lisfrancin nivellinjaksi.
Jalkapöydän luut ja niiden rakenne
Jalkapöydänluita (ossa metatarsi, ossa metatarsalia) on viisi, ja ne ovat puikkomaisia luita, jotka paksuuntuvat päistään. Kuten kämmenluissakin, myös jalkapöydänluissa on kolme pääosaa: proksimaalinen tyvi (basis ossis metatarsalis), varsi (corpus ossis metatarsalis) ja distaalinen pää (caput ossis metatarsalis).
Jalkapöydänluut on numeroitu siten, että isovarvasta vastaava luu on ensimmäinen (os metatarsale 1) ja pikkuvarvasta vastaava luu on viides (os metatarsale 5). Huomionarvoinen luurakenne jalkapöydänluissa on viidennen jalkapöydänluun kyhmy (tuberositas ossis metatarsalis 5 tai – quinti). Tämä kyhmy on helposti tunnusteltavissa ja toimii kiinnityspisteenä lyhyelle pohjeluulihakselle.
Jalkaterän kaaret ja holvit
Jalkaterän luiset rakenteet muodostavat kolme kaarirakennetta, joista puhutaan pitkittäisenä ja poikittaisena jalkaholvina. Pitkittäinen sisäkaari, joka muodostuu kantaluun ja ensimmäisen jalkapöydän luun distaalipään välille, on korkein näistä kaarista. Pitkittäinen ulkokaari muodostuu kantaluun ja viidennen jalkapöydänluun distaalipään välille. Poikittainen kaari, joka sijaitsee sisä- ja ulkokaaren välissä, ulottuu jalkapöydän distaalipään ja nilkan luiden välille.
Jalkaterän sidekudosrakenteet
Jalkaterässä on useita tärkeitä sidekudosrakenteita, jotka ovat avainasemassa erityisesti jalkaterän kaarirakenteiden ja toiminnan kannalta. Erityisen keskeinen on jalkapohjan jännekalvo (aponeurosis plantaris), jota kutsutaan yleisesti myös nimellä kantakalvo. Kantakalvo alkaa kantaluusta ja kiinnittyy varpaiden tyviluihin.
Lisäksi jalkaterän kaaria tukevat useat nivelsiteet. Merkittävimpiä näistä ovat pitkä jalkapohjan nivelside (ligamentum plantare longum), joka tukee kantakalvon toimintaa, sekä jalkapohjan puoleinen kanta-veneluunivelside (ligamentum calcaneonaviculare plantare), joka on yleisesti tunnettu nimellä spring-ligamentti.
Plantaarifaskiitti
Plantaarifaskiitti on yleisin jalkapohjan kipua aiheuttava tila, joka johtuu jalkapohjan jännekalvon eli kantakalvon ärsytyksestä. Kipu keskittyy tyypillisesti kantaluun etumediaalipuolelle ja on usein voimakkaimmillaan aamuisin otettaessa ensimmäisiä askeleita. Kipu saattaa myös pahentua pitkäkestoisen seisomisen tai kävelemisen seurauksena.
Tila johtuu yleensä kroonisesta ylikuormituksesta, joka aiheuttaa kantakalvoon toistuvia mikrotraumoja. Nämä mikrotraumat ylittävät sidekudoksen regeneraatiokyvyn, mikä johtaa ärsytystilan kehittymiseen. Riskitekijöitä ovat muun muassa seisomatyö, jalkaterän virheasennot ja ylipaino.
Varpaiden luut ja päkiänivelet
Varpaiden luut (phalanges pedis, ossa digitorum pedis) muodostavat yhdessä jalkapöydänluiden kanssa päkiänivelet (articulationes metatarsophalangeae). Nämä nivelet, yhdessä kantaluun kanssa, luovat kolmipisteisen rakenteen, johon kehon paino pääasiallisesti jakautuu seisoma-asennossa. Tyypillisesti noin puolet kehon painosta kohdistuu kantapäähän ja loput päkiänivelten alueelle.
Painejakauma päkiän alueella ei ole tasainen. Suurin osa paineesta, noin 35 %, kohdistuu ensimmäisen päkiänivelen alueelle. Toiseksi suurin kuorma, noin 15 %, kohdistuu viidennen päkiänivelen alueelle.
Varpaiden rakenne
Toisessa viidenteen (2–5) varpaaseen on kolme luuta: tyviluu (phalanx proximalis), keskiluu (phalanx media) ja kärkiluu (phalanx distalis). Isovarpaassa, jota pidetään tärkeimpänä varpaana, on vain kaksi luuta: tyviluu ja kärkiluu. Nämä luut ovat huomattavasti suurempia kuin muiden varpaiden luut.
Varpaiden virheasennot
Isovarpaan asentovirheet, kuten vaivaisenluu (hallux valgus), ovat suhteellisen yleisiä. Vaivaisenluussa isovarvas kääntyy kohti muita varpaita, mikä voi aiheuttaa kipua ja vaikuttaa haitallisesti jalkaterän biomekaniikkaan. Muita yleisiä varpaiden virheasentoja ovat vasaravarpaat ja saksivarpaat.
Useat tekijät voivat altistaa varpaiden virheasennoille. Perinnölliset tekijät saattavat vaikuttaa, mutta myös toiminnalliset seikat ovat merkittäviä. Esimerkiksi ahtaat tai pienet jalkineet, jalkaterän heikot lihakset sekä jalkaterän vähäinen käyttö tai epätasainen kuormitus voivat edistää virheasentojen kehittymistä.