Gastrocnemius – kaksoiskantalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Kaksoiskantalihaksella on kaksi erillistä lähtökohtaa. Ulompi pää (caput laterale) lähtee reisiluun ulkonivelnastan takapinnan yläreunasta, kun taas suurempi, sisempi pää (caput mediale) saa alkunsa reisiluun sisänivelnastan takapinnan yläreunasta. Lisäksi molemmat päät saavat osittain alkunsa myös polvinivelen nivelkapselista takaa, nivelnastoja vastaavilta alueilta.

Lihaksen päät muodostavat osan polvitaivekuopan ulommasta ja sisemmästä alareunasta. Kaksoiskantalihas on rakenteeltaan kaksiosainen, ja sen lihasrunko on ohuempi kuin sen alla sijaitsevan leveän kantalihaksen lihasrunko. Noin puolessa välissä säärtä kaksoiskantalihaksen lihasosa muuttuu kalvojännemäiseksi (aponeuroosi), muodostaen osan akillesjänteestä. Sisemmän pään lihasrakenne ulottuu hieman alemmaksi kuin ulomman pään. Lihas kiinnittyy akillesjänteen välityksellä kantaluun (calcaneus) taka-yläosassa sijaitsevaan kantakyhmyyn.

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Kaksoiskantalihas kulkee kahden nivelen, polvi- ja nilkkanivelen, yli ja vaikuttaa molempien toimintaan. Sen päätehtävä on nilkan plantaarifleksio eli liike, jossa ihminen nousee varpailleen. Tämä liike tapahtuu ylemmässä nilkkanivelessä (art. talocruralis). Lisäksi kaksoiskantalihas avustaa takareiden lihaksia polvinivelen koukistamisessa. On tärkeää huomata, että lihas ei kykene tehokkaaseen plantaarifleksioon polven ollessa koukistettuna.

Nilkan plantaarifleksiossa kaksoiskantalihas työskentelee tiiviisti yhdessä leveän kantalihaksen kanssa. Vaikka molempien pääasiallinen tehtävä on nilkan plantaarifleksio, niiden toiminnalliset roolit ovat erilaisia. Kaksoiskantalihas aktivoituu erityisesti voimakkaamman liikkumisen aikana ja on keskeinen nopeissa ja voimakkaissa liikkeissä, kuten ponnistuksissa tai juoksun kiihdytyksissä. Tämä johtuu lihaksen runsaista nopeista lihassoluista (tyyppi IIB), jotka ovat tehokkaita anaerobisessa työssä. Kaksoiskantalihaksen rooli pystyasennon ylläpitämisessä on kuitenkin pienempi kuin leveän kantalihaksen, joka aktivoituu voimakkaammin esimerkiksi seisottaessa paikallaan.

Kaksoiskantalihakseen ja akillesjänteeseen liittyvät ongelmat

Kaksoiskantalihakseen ja pohjelihas-akillesjännekompleksiin liittyvät akuutit vammat ja krooniset ongelmat ovat yleisiä, erityisesti urheilijoilla. Kaksoiskantalihas on altis repeämille lajeissa, joissa vaaditaan nopeita ja voimakkaita ponnistuksia, kuten juoksussa, hyppylajeissa ja pallopeleissä. Repeämä kohdistuu tyypillisesti lihaksen sisempään päähän (caput mediale), mutta myös ulomman pään (caput laterale) tai molempien päiden yhtäaikaiset vammat ovat mahdollisia. Tällaiset vammat johtuvat usein äkillisestä ja voimakkaasta ylikuormituksesta, erityisesti silloin, kun lihakset eivät ole riittävästi lämmitetyt tai valmistautuneet voimakkaaseen rasitukseen. Akuuttien vammojen riskiä voidaan pienentää asianmukaisella lämmittelyllä, lihashuollolla, riittävällä palautumisella sekä huolellisella, progressiivisella harjoittelulla ja venyttelyllä.

Akillesjänteen ongelmat, kuten toiminnallinen kireys, kontraktuura, tendinopatia ja peritendiniitti, voivat liittyä kaksoiskantalihaksen tai leveän kantalihaksen heikentyneeseen toimintaan tai myofaskiaalisiin ongelmiin. Toiminnallinen kireys on yleinen ja voi ilmetä alaraajan ja jalkaterän liikerajoituksina, biomekaanisina muutoksina tai virheasentoina. Akillesjänteen ongelmat ovat yleisiä kestävyyslajeissa, kuten suunnistuksessa, kilpajuoksussa ja yleisurheilussa, mutta niitä esiintyy myös työikäisessä väestössä, erityisesti oireisena tendinopatiana. Tendinopatia on akillesjänteen ei-tulehduksellinen ärsytys- ja kiputila, joka kehittyy usein hitaasti ja johon liittyy jänteen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Altistavia tekijöitä tendinopatialle ovat ylikuormitus, biomekaaniset virheet, rakenteelliset poikkeamat, ikä, aiemmat vammat sekä systeemiset sairaudet, kuten diabetes.

Akillesjänteen repeämät ovat myös suhteellisen yleisiä. Näiden vammojen taustalla on usein jänteen degeneratiivinen tila, joka heikentää sen vetolujuutta, joka terveessä akillesjänteessä on suuri. Repeämä tapahtuu tyypillisesti noin 5 cm jänteen kiinnityskohdan yläpuolelta, alueella, joka on verenkierroltaan heikoin ja siten alttiimpi vaurioille – ns. jänteen “akilleen kantapää”. Oireisiin kuuluu tyypillisesti voimakas kipu ja iskun tunne jänteen alueella. Täydellisen jännerepeämän jälkeen varpaille nouseminen on mahdotonta, mutta tyypillisesti ilman painoa nilkkaa pystytään edelleen ojentamaan suoraksi muiden lihasten avulla.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Kaksoiskantalihaksen tunnistaa ja palpoi parhaiten pohkeen yläosasta, kun asiakas on vatsamakuuasennossa. Aloita paikantamalla polvitaivekuopan ulompi ja sisempi alareuna sekä akillesjänteen kiinnittymiskohta kantakyhmystä. Näiden maamerkkien avulla saat selkeän käsityksen lihaksen raja-alueista ja kulusta.

Palpoinnin aikana pyydä asiakasta tekemään nilkan plantaarifleksio-liike, jolloin voit helposti tuntea lihaksen jännittymisen. Osalla asiakkaista kaksoiskantalihaksen jännitys tulee selvästi näkyviin, erityisesti silloin, kun henkilö nousee varpailleen. Joissakin tapauksissa, erityisesti paljon liikkuvilla henkilöillä, jopa lihaksen kaksiosainen rakenne voi olla näkyvissä.