Extensor digitorum longus – varpaiden pitkä ojentajalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Varpaiden pitkä ojentajalihas lähtee yhteisellä lähtökohdalla kolmesta eri rakenteesta: sääriluun ulkonivelnastasta, pohjeluun etu-yläosasta noin kolmen neljäsosan matkalta sekä viereiseltä alueelta säären luita yhdistävästä luuvälikalvon etupinnasta. Lihaksen hoikahko lihasrunko kulkee pohjeluun etupuolella alaspäin. Nilkan alueella lihas muuttuu jänteeksi, joka alempana jakautuu neljäksi erilliseksi haaraksi. Nilkan alueella jännetupin sisällä kulkevia jänteitä pitävät paikallaan ojentajalihasten pidäkesiteet (retinaculum extensorum).

Varpaiden alueella jänteet muodostavat osan jalanselän puoleisista kalvojänteistä (dorsaalinen aponeuroosi), joihin kiinnittyy myös muiden lihasten, kuten varpaiden lyhyen koukistajalihaksen ja käämilihasten jänteitä. Lihaksen jänteet kulkevat neljään uloimpaan varpaaseen eli varpaisiin II–V. Jänteet haarautuvat keskimmäiseen haaraan ja kahteen sivuhaaraan, samoin kuin sormien ojentajalihaksen (m. extensor digitorum) jänteet. Keskimmäiset jännehaarat kiinnittyvät varpaiden keskiluihin, ja sivuhaarat yhdistyvät uudelleen varpaiden distaaliosassa ja kiinnittyvät varpaiden kärkiluiden tyveen, jalanselän puoleiselle pinnalle.

Mielenkiintoisena lisänä, pientä pohjeluulihasta (m. peroneus tertius) voidaan pitää varpaiden pitkän ojentajalihaksen osana. Se kiinnittyy viidennen jalkapöydänluun tyveen, ja sen jänne kulkee yhteisessä jännetupissa EDL:sen jänteiden kanssa.

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Lihaksen päätehtävä on, nimensä mukaisesti, varpaiden 2–5 ojentaminen. Se ei kuitenkaan toimi yksin tässä tehtävässä, vaan sitä avustavat myös muut lihakset. Varpaiden pitkä ojentajalihas avustaa myös nilkan dorsifleksiossa eli jalkaterän ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä. Lisäksi se voi kääntää jalkaterää eversioon (pronaatio) eli ulospäin. Jalan ollessa maassa, pronaation aikana jalkaterän painopiste siirtyy enemmän sen sisäsyrjälle. Lihas toimii osana säären ja jalkaterän lihasten kokonaisuutta, edistäen jalkaterän vakauttamista ja neutraalin asennon säilyttämistä.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Kohonnut lihasjännitys varpaiden ojentajalihaksissa saattaa aiheuttaa jännitysvetoa varpaisiin. Tämä voi puolestaan lisätä painekuormitusta päkiällä, mikä pitkittyessään saattaa altistaa esimerkiksi päkiän pehmytkudosten ärsytystiloille ja näkyä jalkapohjassa poikkeavina kovettumina. Jatkuvasti kireä lihas voi myös vaikuttaa varpaiden virheasentoihin ja jalkaterän etuosan poikittaisen jalkaholvin madaltumiseen. Madaltunut jalkaholvi tai varpaiden virheasennot ovat tyypillisesti selkeästi havaittavissa jalkaterän asentoa tarkasteltaessa.

Jalkaholvien ja varpaiden virheasennot voivat johtua myös muiden lihasten toimintahäiriöistä, nivelsairauksista, epäsopivista jalkineista tai muista syistä. Jos jalkaterää ja varpaita liikuttava lihasjärjestelmä ei toimi kunnolla, se voi vaikuttaa koko alaraajan toimintaan ja biomekaniikkaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi kävelyn tai juoksun aikana polven tai lonkkanivelen virheellisenä asentona tai toimintana. Lihaksen krooninen ylikuormitus voi myös johtaa jänteen ärsytystiloihin (tendinopatia, tendiniitti) tai altistaa vammoille, kuten repeämille. Lihakseen vaikuttavat ja liittyvät myös peroneuspareesi ja säären lihasaitiopaineoireyhtymä, jotka käsitellään tibialis anterior -lihaksen yhteydessä.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Lihaksen palpaatio on suositeltavaa tehdä asiakkaan ollessa selinmakuuasennossa. Aluksi kannattaa paikantaa sääriluun ulompi nivelnasta, pohjeluun pää sekä varpaiden kärkiluut, jotka toimivat raja-alueina lihakselle.

Palpaation aikana vastusta asiakkaan varpaiden ojennusta. Aloita lihaksen palpointi yläosasta ja etene alaspäin kohti nilkkaa ja sen jännealuetta, jotka ovat usein helposti tunnettavissa ja havaittavissa. Yleisesti ottaen lihaksen jännittyminen on helppo havaita, ja erityisesti sen jänteiden nousu jalkapöydän päällä on selkeästi nähtävissä.