Costae – kylkiluut
Rintakehä - kylkiluut
Kylkiluita (costae) on yhteensä 12 paria, ja ne numeroidaan ylhäältä alaspäin siten, että ylin on ensimmäinen. Kylkiluut ovat pitkiä ja kaarevia luita, joista kymmenen ylintä paria kiinnittyy rintalastaan etupuolelle kylkirustojen (cartilagines costales) kautta.
Kylkiluut jaotellaan perinteisesti kolmeen ryhmään:
- Varsinaiset kylkiluut (costae verae) – seitsemän ylintä kylkiluuta (1.–7.), jotka kiinnittyvät kukin omalla kylkirustollaan suoraan rintalastaan (art. sternocostalis).
- Valekylkiluut (costae spuriae) – yleensä kylkiluut 8.–10., jotka liittyvät ylempiin kylkirustoihin ja muodostavat helposti palpoitavan kylkikaaren (arcus costalis).
- Kelluvat kylkiluut (costae fluctuantes) – tavallisesti kaksi alinta paria (11.–12.), jotka eivät kiinnity rintalastaan lainkaan, vaan päättyvät pehmytkudoksiin. Hyvä tietää, että yksilölliset poikkeamat ovat mahdollisia. Esimerkiksi 10. kylkiluu voi joillakin henkilöillä esiintyä kelluvana.
Kylkiluiden muoto ja kylkiluuvälitila
Kylkiluiden koko ja muoto vaihtelevat niiden sijainnin mukaan. Sekä ylimmät että alimmat kylkiluut ovat pienimpiä, kun taas niiden väliin jäävät kylkiluut pitenevät asteittain. Ensimmäinen kylkiluu poikkeaa muodoltaan selvästi muista: se on litteämpi ja leveämpi, ja sen voi palpoida hartian puolelta, vaikka edestä katsottuna se jää solisluun alle. Useimmat kylkiluut kiinnittyvät rintalastaan synoviaalinivelillä, mutta ensimmäinen kylkiluu liittyy rintalastaan sidekudosliitoksella (synkondroosi).
Kylkiluiden välissä oleva kylkiluuväli (interkostaalitila, spatium intercostale) sisältää kerroksittain kylkivälilihaksia sekä hermoja ja verisuonia. Mikäli yksittäistä kylkiluuvälitilaa halutaan täsmentää, ne numeroidaan ylemmän kylkiluun mukaan. Siten ensimmäinen kylkiluuvälitila sijaitsee ensimmäisen ja toisen kylkiluun välissä.
Kylkiluun rakenne
Kylkiluut kiinnittyvät rintanikamien runko-osiin kylkiluiden päistä (caput costae). Kylkiluun päistä seuraava osa on kylkiluun kaula (collum costea). Kaulan jälkeen sijaitsee taaksepäin osoittava kylkiluun kyhmy (tuberculum costae), jonka välityksellä se niveltyy rintanikamien poikkihaarakkeisiin. Tästä edelleen ulospäin tultaessa löytyy kylkiluun kulma (angulus costae), joka voidaan tuntea palpoidessa. Useimmissa kylkiluissa on pitkä kaareva kylkiluun varsi (corpus costae), jonka pituus vaihtelee kylkiluun mukaan.
Kylkiluiden niveltyminen rintakehään
Kylkiluut niveltyvät rintarangan nikamiin kahdella nivelellä: kylkiluun pään nivel (art. capitis costae) ja kylkiluu-poikkihaarakenivel (art. costotransversaria). Vaikka nivelet ovat erillisiä, ne muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, joka mahdollistaa rintakehän liikkeet. Hengityksen aikana rintakehä laajenee, ja kylkiluut liikkuvat ylös, eteen ja sivulle. Uloshengityksessä liike on päinvastainen
Ylimääräisiä kylkiluita
On hyvä tiedostaa, että pienellä osalla väestöstä (0,5–2%) voi esiintyä ylimääräinen kylkiluupari kaularangan alaosassa, jolloin puhutaan kaulakylkiluista. Vaikka ne saattavat altistaa hermo- tai verisuonipinnetilalle rintakehän yläosan alueella, joka tunnetaan nimellä rintakehän yläaukeaman oireyhtymä (TOS), useimmiten ylimääräiset kylkiluut eivät aiheuta oireita. Yleensä ne havaitaan sattumalta jonkin muun tutkimuksen yhteydessä. Joillakin ihmisillä saattaa olla myös 13. kylkiluupari lannerangan puolella, jolloin puhutaan lannekylkiluista.