Säären ja pohkeen alueen lihaksia
Johdanto
Seuraavaksi tarkastelemme säären alueen lihaksia, jotka voidaan jakaa neljään lihasaitioon. Näistä suurimmat ja selvästi vahvimmat ovat pohkeen pinnallisen kerroksen lihakset eli säären takaosan lihakset, jotka käsitellään ensin. Tämän jälkeen tutustumme pohkeen syvälihaskerrokseen. Sen jälkeen tarkastelemme vastavaikuttajalihaksia säären etupuolelta, ja lopuksi käymme läpi säären ulkosivulla sijaitsevat lihakset.
Kaikki säären pitkät lihakset, jotka kiinnittyvät varpaiden ja jalkaterän luihin, osallistuvat nilkan ja jalkaterän asennon hallintaan sekä liikkeisiin. Lisäksi varpaisiin kiinnittyvät lihakset vaikuttavat varpaiden liikkeisiin ja asentoon.
Säären takaosa: pohkeen lihakset
Säären takaosan lihakset voidaan jakaa pinnalliseen ja syvään kerrokseen, joihin kuuluu yhteensä seitsemän lihasta.
Pohkeen pinnallinen lihasaitio
Lihasten toiminta ja sijainti
Pinnallisen kerroksen kaksoiskantalihas ja sen osittain peittämä leveä kantalihas ovat säären alueen suurimmat lihakset. Molemmat kiinnittyvät kantaluuhun akillesjänteen (tendo Achillis, tendo calcanei) välityksellä. Näiden lihasten voidaan yhdessä sanoa muodostavan kolmipäisen pohjelihaksen (m. triceps surae). Hoikka kantalihas, jonka lihasrunko sijaitsee pääosin polvitaipeen alueella, jää pääosin näiden kahden lihaksen väliin.
Edellä mainittujen lihasten alla sijaitsee säären takaosan syvälihasaitio. Tämän ryhmän ylimpänä, polvitaipeen alueella, sijaitsee polvitaivelihas, joka poikkeaa muodoltaan pohkeen syväkerroksen kolmesta pitkästä lihaksesta. Polvitaivelihas vaikuttaa ainoastaan polvinivelen liikkeisiin, kuten kiertymiseen, ja toiminnallisesti se sopisi paremmin käsiteltäväksi takareiden lihasten yhteydessä.
Syväkerroksen kolme pitkää lihasta ovat varpaiden pitkä koukistajalihas, joka sijaitsee mediaalisimmin ja lähtee sääriluusta. Isovarpaan pitkä koukistajalihas sijaitsee lateraalisimmin ja lähtee pohjeluusta. Näiden kahden väliin jää takimmainen säärilihas.
Näiden lihasten jänteet kulkevat sisäkehräksen (malleolus medialis) takaa kohti jalkapohjaa ja varpaita. Tällä alueella jänteitä pitää paikallaan koukistajalihasten pidäkeside (retinaculum musculorum flexorum), joka lähtee sisäkehräksestä ja kiinnittyy kantaluuhun.
Säären etuosan lihaksia
Säären etuosan lihakset toimivat pääasiallisesti vastavaikuttajina edellä mainituille säären takaosan lihaksille. Vaikka nämä lihakset ovat kooltaan ja voimaltaan selvästi pohkeen pinnallisia lihaksia heikompia, niillä on merkittävä rooli sujuvassa askelluksessa.
Säären etuosan lihasaitio
Lihasten toiminta ja sijainti
Säären etuosan lihasten päätehtävä on nilkan ja varpaiden ojentaminen. Näistä lihaksista etummainen säärilihas on kooltaan suurin ja voimakkain nilkan ojentamisessa ylöspäin. Se sijaitsee lihasryhmän mediaalisimpana ja lähtee sääriluun yläosasta. Varpaiden pitkä ojentajalihas on lihasryhmän lateraalisin ja saa alkunsa sekä sääriluusta että pohjeluusta. Tähän lihakseen liittyy myös niin kutsuttu kolmas pohjelihas (m. fibularis tertius), joka käsitellään tässä yhteydessä. Pohjeluusta lähtevä isovarpaan pitkä ojentajalihas sijaitsee näiden kahden lihaksen välissä.
Näiden lihasten jänteet kulkevat nilkan päältä ja sisäsivulta kohti jalkaterää ja varpaita. Jänteitä pitävät paikallaan ojentajalihasten ylempi pidäkeside (retinaculum musculorum extensorum superius) ja alempi pidäkeside (retinaculum musculorum extensorum inferius).
Säären ulkosivun lihaksia
Säären ulkosivun lihasaition muodostavat kaksi pohjeluulihasta, jotka osallistuvat nilkan eversioon ja plantaarifleksioon.
Säären ulompi lihasaitio
Lihasten toiminta ja sijainti
Molemmat lihakset lähtevät pohjeluusta. Pinnallisempi pitkä pohjeluulihas lähtee pohjeluun yläosasta ja peittää osittain alempaa lähtevän lyhyen pohjeluulihaksen. Näillä lihaksilla on tärkeä toiminnallinen rooli jalkaterän asennon hallinnassa, erityisesti nilkan liiallisen inversioliikkeen estämisessä.
Lihasten jänteet kulkevat nilkan ulkokehräksen (malleolus lateralis) takaa kohti jalkaterän kiinnityskohtia. Jänteitä pitävät paikallaan pohjeluulihasten ylempi pidäkeside (retinaculum musculorum fibularium superius), joka lähtee ulkokehräksestä ja kiinnittyy kantaluuhun, sekä alempi pohjeluulihasten pidäkeside (retinaculum musculorum fibularium inferius).
Sääreen liittyviä sidekudosrakenteita
Säären aluetta ympäröi laaja säären peitinkalvo (fascia cruris), joka yläosassaan yhdistyy leveän peitinkalvon (fascia lata) kanssa. Lisäksi tämä peitinkalvo kiinnittyy laajasti polven alueen luisiin ja sidekudosrakenteisiin. Säären peitinkalvo voidaan jakaa etummaiseen, ulompaan ja takimmaiseen lohkoon. Alaosastaan peitinkalvo liittyy säären luisiin rakenteisiin sekä nilkan alueen pidäkesiteisiin (retinaculum).
Säären alue jakautuu neljään erilliseen lihasaitioon, joita ovat etummainen, ulompi, takaosan pinnallinen ja takaosan syvä lihasaitio. Lihasaitioita erottaa toisistaan säären luiset rakenteet, luuvälikalvo (membrana interossea cruris) ja lihasten välikalvot (septum intermusculare).
Etummaista ja ulompaa lihasaitiota erottaa säären etummainen lihasvälikalvo (septum intermusculare cruris anterius). Ulomman ja taaempien lihasaitioiden välillä sijaitsee puolestaan säären takimmainen lihasvälikalvo (septum intermusculare cruris posterius). Takaosan pinnallisen ja syvän lihasaitioiden välissä kulkee säären poikittainen lihasvälikalvo (septum intermusculare cruris transversum), joka tunnetaan myös säären poikittaiskalvona (fascia transversalis). Tämä poikittaiskalvo ulottuu sääriluusta pohjeluuhun ja ylhäällä se jatkuu polvitaivelihaksen peitinkalvoon. Alhaalla poikittainen kalvo yhdistyy koukistajien ja pohjeluulihasten ylemmän pidäkesiteen kanssa.
Alueeseen liittyviä ongelmia
Säären alueen kiputilat, rasitusoireet ja vammat ovat yleisiä erityisesti urheilijoilla, ja niitä esiintyy usein juoksulajeja harrastavien keskuudessa. Tyypillisiä oireita aiheuttavia ongelmia ovat lihasaitio-oireyhtymä, MTSS (medial tibial stress syndrome) eli penikkavaiva, lihaskrampit sekä lihas- ja jännevammat.
Lihasaitio-oireyhtymässä lihasaition sisäinen paine kasvaa, mikä johtaa hapenpuutteeseen ja kipuun lihasaition alueella. Oireyhtymä voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen muotoon. Akuutti lihasaitio-oireyhtymä liittyy usein traumaan, kun taas kroonisen muodon taustalla voi olla esimerkiksi lihasaition ympäröivien faskioiden kireys, lihasten liiallinen kuormitus tai turvotus. Tämä ongelma esiintyy tyypillisimmin säären etummaisen lihasaition alueella.
MTSS eli penikkavaiva aiheuttaa kipua säären sisäsivulle. Kivun taustalla voi olla sääriluuhun kohdistuneet mikrotraumat tai luukalvon ärsytys- ja tulehdustila (periostiitti). Säären takaosan lihasten ja niiden faskioiden toimintahäiriöt voivat osaltaan myötävaikuttaa tilan syntyyn, ja erityisesti leveän kantalihaksen rooli voi olla merkittävä.
Säären alueen ongelmien taustalla on usein alaraajan virheasentoja, virheellisiä liikemalleja tai yksipuolista kuormitusta, joka johtaa lihasten ja sidekudosrakenteiden ylikuormitukseen tai jäykistymiseen. Lisäksi rasitusmurtumat ja hermopinnetilat voivat aiheuttaa säären alueella kipua ja toimintahäiriöitä.
Ongelmiin perehtynyt manuaali- tai fysioterapeutti osaa tunnistaa ja erottaa erilaisia säären vaivoja sekä arvioida niiden altistavia tekijöitä, kuten tukilihasten heikkoutta, virheellisiä asentoja ja epäedullisia liikemalleja. Tyypillisiä hoitokeinoja ovat kuormitustekijöiden vähentäminen tai muuttaminen, virheellisten ja kuormittavien liikemallien korjaaminen, oikeanlaisten jalkineiden valinta sekä lihaksia aktivoivat ja vahvistavat harjoitteet.
Opettelun helpottamiseksi
Kun opettelet säären etummaisen lihasaition ja takaosan syvälihasaition lihaksia, ajattele niitä vastapareina toisilleen. Tämä ajattelutapa voi merkittävästi helpottaa lihasten muistamista ja hahmottamista.
Etummainen lihasaitio ja takaosan syvälihasaitio muodostavat seuraavat vastinparit:
- Tibialis anterior / Tibialis posterior
- Extensor digitorum longus / Flexor digitorum longus
Molemmat lihakset kiinnittyvät varpaiden 2–5 kärkiluuhun. - Extensor hallucis longus / Flexor hallucis longus
Molemmat lihakset lähtevät pohjeluusta ja kiinnittyvät isovarpaan kärkiluuhun.
Tämä vastinpariajattelu korostaa lihasten toiminnallisia ja rakenteellisia yhteyksiä, mikä voi helpottaa sekä anatomian opiskelua että lihasten toimintojen ymmärtämistä.