Tibialis anterior – etummainen säärilihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Etummainen säärilihas lähtee sääriluun ulkonivelnastasta ja siitä alaspäin sääriluun ylemmän puoliskon etu-ulkosivulta sekä viereiseltä alueelta säären luita yhdistävästä luuvälikalvosta. Lihasrunko kulkee sääriluun etupuolella ja on paksuimmillaan säären yläosassa. Noin säären puolivälin alapuolella lihas muuttuu vahvaksi ja yläosastaan litteäksi jänteeksi. Tämä jänne kulkee kohti jalkaterän sisäsivua, ja nilkan alueella sitä pitävät paikallaan ojentajalihasten ylempi ja alempi pidäkeside (retinaculum extensorum superior ja inferior). Jänne on nilkan alueella helposti havaittavissa.

Lihas kiinnittyy sisimmän vaajaluun sisäsivulle ja ensimmäisen jalkapöydänluun tyviosan sisäpuolelle. Sillä on samat kiinnityskohdat kuin pitkällä pohjeluulihaksella (m. fibularis longus), mutta nämä kiinnityskohdat sijaitsevat hieman mediaalisemmin. Näiden kahden lihaksen yhteisten kiinnityskohtien ja toiminnallisen yhteyden vuoksi ne kannattaa opetella yhdessä.

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Etummainen säärilihas on keskeinen lihas nilkan ja jalkaterän toiminnassa. Sen pääasiallinen tehtävä on nilkan dorsifleksio, eli jalkaterän nostaminen ylöspäin, ja se on vahvin lihas tässä liikkeessä. Lisäksi lihas kääntää jalkaterää inversioon (supinaatio), liikkeessä jalkaterä kääntyy sisäänpäin. Jalan ollessa maassa supinaatiossa jalkaterän painopiste siirtyy ulkoreunalle.

Toiminnallisesti lihas on merkittävä kävelyn kannalta, sillä se jarruttaa jalkaterän etuosan laskeutumista maahan, erityisesti kävelyn heilahdusvaiheessa, jossa jalka on ilmassa ja valmistautuu ottamaan vastaan painoa sekä kantapään tullessa kontaktiin alustan kanssa. Tämä on tärkeää liikkeen sujuvuuden kannalta. Kuten monilla muilla lihaksilla, etummaisella säärilihaksella on rooli myös jalkaterän neutraalin asennon ylläpitämisessä. Se estää jalkaterän kääntymistä liialliseen pronaatioon, jossa jalkaterän painopiste siirtyy liiaksi sisäsyrjälle. Lisäksi lihas auttaa säilyttämään jalkaterän kaarien normaalin asennon, mikä on tärkeää esimerkiksi juostessa ja kävellessä.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Etummaisen säärilihaksen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa erilaisia säären kiputiloja ja toimintarajoituksia. Yksi yleinen ongelma on säären etummaisen lihasaition krooninen lihasaitiopaineoireyhtymä. Tässä tilassa lihasaitiota ympäröivä peitinkalvo (fascia) ei jousta riittävästi, ja yhdessä kudosten turpoamisen kanssa tämä kasvattaa lihasaition sisäistä painetta. Paineen lisääntyminen johtaa kudosten iskemiaan, mikä aiheuttaa kipua, väsymystä ja mahdollisesti myös muita oireita. Kipu ilmaantuu yleensä liikuntasuorituksen aikana, ja oireet voimistuvat harjoittelun jatkuessa, usein pakottaen keskeyttämään suorituksen. Tyypillisesti harjoittelun jälkeen oireet helpottavat kohtuullisen nopeasti. Lihasaitiopaineoireyhtymä on yleinen aloittelevilla juoksijoilla, jalkapalloilijoilla ja suunnistajilla. Krooninen tila tulee erottaa akuutista lihasaitiopaineoireyhtymästä, joka voi kehittyä nopeasti vammojen, kuten murtumien tai iskujen, seurauksena. Akuutissa tapauksessa lihasaition paine voi kasvaa äkillisesti esimerkiksi verenvuodon tai kudosvaurion vuoksi, ja tilanne edellyttää aina lääkärin arviota. Akuutti lihasaitiopaineoireyhtymä voi olla jopa leikkaushoitoa vaativa tila.

Peroneuspareesi on hermopinne tai hermovaurioon liittyvä tila, joka vaikuttaa säären etummaisen lihasaition lihaksiin, mukaan lukien tibialis anterior -lihakseen. Se johtuu fibularis (peroneus) communis -hermon vauriosta, joka voi syntyä esimerkiksi polvileikkauksen yhteydessä, puristavan kipsin, kiristävien pehmytkudosten tai pitkään jatkuvan kyykkyasennon seurauksena. Tuon viimeisen syyn vuoksi vaivaa kutsutaan joskus myös “mansikanpoimijan halvaukseksi”. Peroneuspareesi voi johtaa ns. “drop foot” -tilaan, jossa nilkka läpsyy kävellessä, koska tibialis anterior -lihaksen ja muiden nilkan dorsifleksiota aikaansaavien lihasten toiminta heikkenee. Tämä voi aiheuttaa kompastelua ja heikentää nilkan stabiliteettia.

Tibialis anterior -lihaksen jänteen ongelmat, kuten tendinopatiat tai jännerepeämät, ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Jännerepeämiä esiintyy erityisesti ikääntyvillä urheilijoilla, ja niiden taustalla on usein jänteen rappeutuminen (degeneratiivinen tila), joka heikentää sen vetolujuutta. Jänteen krooniset vaivat voivat liittyä pitkäaikaiseen nilkan dorsifleksioasentoon tai liian pitkään askellukseen juostessa, jolloin jänne altistuu toistuvasti ylikuormitukselle jarruttaessaan jalkaterän etuosan laskeutumista. Jännevaivojen yhteydessä on myös hyvä huomioida mahdollinen jänteeseen kohdistuva kompressio, esimerkiksi tiukoista luistimista tai monoista johtuen.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Lihaksen palpaatio kannattaa suorittaa, kun asiakas on selinmakuuasennossa. Ennen palpointia paikanna sääriluun ylälateraalireuna, ulkonivelnasta sekä ensimmäisen jalkapöydänluun tyvi. Näiden maamerkkien avulla voit hahmottaa lihaksen ja sen jänteen kulun jalkaterän alueella.

Palpaation aikana vastusta asiakkaan tekemää nilkan dorsifleksio- ja inversioliikettä. Voit havaita jänteen nousevan selvästi esiin nilkan alueella. Aloita lihaksen palpaatio lihasrungon yläosan alueelta ja seuraa jännettä pitkin nilkan mediaalireunasta ensimmäisen jalkapöydänluun tyveen asti. Jos haluat erottaa tibialis anteriorin jännittymisen varpaiden pitkästä ojentajalihaksesta, jätä pois nilkan dorsifleksio ja käytä palpoinnissa pelkästään inversioliikettä.