Ranteen niveliä
Ylempi rannenivel – art. radiocarpalis
Nivelen rakenne
Ylempi rannenivel (art. radiocarpalis) on kaksiakselinen synoviaalinivel, jota kutsutaan toisinaan myös proximaaliseksi ranneniveleksi, koska se sijaitsee kahdesta rannenivelestä lähempänä vartaloa. Nivelen muodostavat värttinäluu, kyynärluun puolelle sijoittuva nivellevy (discus articularis) sekä proksimaalisen ranneluurivin kolme luuta: veneluu (os scaphoideum), puolikuuluu (os lunatum) ja kolmioluu (os triquetrum). Proksimaalisen ranneluurivin herneluu (os pisiforme) ei osallistu nivelpinnan muodostamiseen. Muotonsa vuoksi kyynärluun pään ja ranneluiden väliin sijoittuvaa nivellevyä kutsutaan myös ranteen kolmiorustoksi (e. triangular fibrocartilage, lyh. TFC)
Ranneluut muodostavat kuperan, munamaisen nivelpinnan, joka niveltyy värttinäluun ja nivellevyn muodostamaan koveraan nivelpintaan.
Nivelkapseli ja nivelsiteet
Nivelkapseli kiinnittyy kyynärvarren luiden alaosiin ja proksimaaliseen ranneluuriviin, ympäröiden rannenivelen. Kapselin sisempi nivelvoidekalvo muodostaa useita poimuja ja kiinnittyy lähelle nivelpintoja.
Ranneniveltä ja nivelkapselia tukevat myös useat nivelsiteet. Kämmenen puolelta nivelkapselia vahvistaa kämmenpuoleinen värttinäluu-ranneside (lig. radiocarpale palmare), kun taas käden selän puolelta sitä tukee kädenselänpuoleinen värttinäluu-ranneside (lig. radiocarpale dorsale). Nämä siteet yhdistävät nimensä mukaisesti värttinäluun tiukasti ranneluihin, minkä ansiosta käsi seuraa tarkasti värttinäluun liikkeitä kyynärvarren supinaatio- ja pronaatioliikkeiden aikana.
Nivelen sivuilta tukea antavat ranteen sivusiteet. Värttinäluun puikkolisäkkeestä lähtevä ranteen peukalonpuoleinen sivuside (lig. collaterale carpi radiale) kiinnittyy veneluuhun, ja kyynärluun puikkolisäkkeestä lähtevä ranteen pikkusormenpuoleinen sivuside (lig. collaterale carpi ulnare) puolestaan kiinnittyy kolmioluuhun. Molemmat rajoittavat ranteen liiallista kääntymistä sivuille.
Niveltyyppi:
Munamainen (art. ellipsoidea), 2-akselinen
Liikelaajuus:
- Palmaariflexio – dorsiflexio: 80° – 0° – 70°
- Radiaalideviaatio (abduktio) – ulnaarideviaatio (adduktio): 20° – 0° – 30°
Alempi rannenivel – art. mediocarpalis
Ylemmän rannenivelen lisäksi ranteen niveliin kuuluvat ranneluiden välinivelet (artt. intercarpales). Näihin kuuluvat sekä proksimaalisen että distaalisen ranneluurivin yksittäisten luiden väliset nivelet, sekä laajempana kokonaisuutena alempi rannenivel (art. mediocarpalis). Alempi rannenivel muodostuu proksimaalisen ja distaalisen ranneluurivin välille. Tämä nivel on muodoltaan kaarteleva ja monimuotoinen, mikä rajoittaa sen liikeratoja. Vaikka liike alemmassa rannenivelessä on rajallinen, sillä on merkitystä käden kokonaisliikkeissä, ja se lisää ranteen liikkuvuutta erityisesti dorsifleksiossa ja radiaalideviaatiossa, mutta vähiten ulnaarideviaatiossa.
Ranteen niveliin liittyviä ongelmia
Ranteen akuutit vammat ovat yleisiä tilanteissa, joissa kaatumista otetaan vastaan kädellä. Usein käsi vääntyy liiaksi radiaalideviaatioon ja dorsifleksioon, mikä voi johtaa värttinäluun distaalisen pään murtumaan tai veneluun murtumaan, jos se kiilautuu värttinäluun puikkolisäkettä vasten. Myös nivelsidevammat ovat yleisiä, ja veneluu voi lähteä sijoiltaan (luksaatio). Lisäksi muiden luiden, nivelsiteiden ja nivelten vammat ovat mahdollisia.
Käden nivelrikko on yleinen vaiva, ja yksi tyypillisistä vaurioituvista nivelistä on niin kutsuttu STT-nivel, joka muodostuu veneluun sekä pienen ja ison monikulmaluun välille. STT-nivelen nivelrikko voi esiintyä yhdessä peukalon tyvinivelen nivelrikon kanssa tai erikseen. Tyypillisiä oireita ovat paikallinen kipu erityisesti kuormituksessa, liikerajoitus sekä mahdollisesti nivelten liikkeisiin liittyvä rahina. Nivelrikkoon voi liittyä myös luupiikkejä (osteofyyttejä), jotka voivat aiheuttaa liikerajoitusta tai hankausta pehmytkudoksiin. Nivelrikko voi kehittyä myös sekundaarisesti, esimerkiksi aiemman vamman seurauksena.
Monissa fyysisissä ammateissa, kuten manuaaliterapiassa, käsien nivelrikko on tärkeä huomioitava tekijä, sillä nivelet voivat ylikuormittua virheellisen työergonomian tai liiallisen kuormituksen seurauksena. Tyypillisiä ranteen virheasentoja manuaaliterapiatyössä ovat ranteen liiallinen dorsifleksio, radiaalideviaatio tai ulnaarideviaatio.