Os ilium – suoliluu, os ischii – istuinluu, os pubis – häpyluu
Lantion alueen luut
Lantion luinen rakenne
Tässä luvussa käsitellään ihmisen lantion (pelvis) luista rakennetta. Aikuisen ihmisen lantio koostuu kolmesta yhteen luutuneesta luusta ja niiden väliin jäävästä ristiluusta. Sukupuolten välillä on huomattavia eroja lantion rakenteessa: naisilla lantio on tyypillisesti leveämpi ja matalampi, kun taas miehillä se on yleensä kapeampi ja korkeampi.
Lantion luut
Lantion luita ovat suoliluu (os ilium), häpyluu (os pubis) ja istuinluu (os ischii), jotka yhteenluuduttuaan muodostavat lonkkaluun (os coxae).
Suoliluun rakenteet
Suoliluu on näistä suurin, ja sen tunnusomainen piirre on suoliluun siipi (ala ossis ilii). Luun yläosassa on suoliluun harju (crista iliaca), joka on helposti palpoitava rakenne, ja se toimii monien lihasten lähtö- ja kiinnityskohtana. Suoliluun etupuolella on suoliluun etuyläkärki (spina iliaca anterior superior, SIAS tai ASIS), joka on tärkeä maamerkki vatsan ja lantion alueen palpoinnissa. Sen alapuolella oleva suoliluun etualakärki (spina iliaca anterior inferior, SIAI tai AIIS), toimii suoran reisilihaksen (m. rectus femoris) lähtökohtana.
Suoliluun takapuolella on suoliluun takayläkärki (Spina iliaca posterior superior, SIPS), jota käytetään maamerkkinä muun muassa lantion asennon havainnoinnissa ja risti-suoliluunivelen liikkeen arvioinnissa. Sen alapuolella sijaitsee suoliluun taka-alakärki (spina iliaca posterior inferior, SIPI), joka muodostaa ison lonkkaloven yläkulmauksen. Suoliluun etupinnalla sijaitsee loivan kovera suoliluun kuoppa (fossa iliaca), joka toimii suoliluulihaksen (m. iliaca) lähtökohtana.
Risti-suoliluunivel ja häpyliitos
Suoliluu niveltyy takaosastaan ristiluun kanssa muodostaen risti-suoliluunivelen (art. sacro-iliaca, SI-nivel), joka on hyvin jäykkä synoviaalinivel (amphiarthrosis). Lantion etupuolella häpyluut muodostavat keskenään häpyliitoksen (symphysis pubica), joka on normaalisti hyvin luja, nivellevyllä (discus interpubicus) yhdistynyt liitoskohta (symfyysi). Raskauden aikana ja erityisesti sen loppua kohti nämä nivelet ja liitokset voivat merkittävästi löystyä, kun keho valmistautuu synnytykseen, lisäämällä lantiorenkaan joustavuutta.
Häpyluun rakenteet
Häpyluun rakenteita ovat ylähaara (ramus superior ossis pubis) ja alahaara (ramus inferior ossis pubis), jotka toimivat lähtökohtina muun muassa reiden lähentäjälihaksille. Haarojen liittymäkohdassa yläpuolella on häpyluun kyhmy (tuberculum pubicum), johon kiinnittyy muun muassa nivusside (lig. inguinale), joka on merkittävä sidekudosrakenne lantion alueella. Nivussiteeseen kiinnittyy vatsalihaksia ja sen alta kulkee alaraajaan meneviä hermoja ja verisuonia sekä lanne-suoliluulihas kohti kiinnityskohtaansa.
Istuinluun rakenteet
Istuinluun taka-alapuolelta on mahdollista tuntea istuinkyhmy (tuber ischiadicum). Tämä rakenne toimii takareiden lihasten yhteisenä lähtökohtana, ja istuttaessa ihmisen paino kohdistuu sen varaan. Seisoma-asennossa istuinkyhmy peittyy ison pakaralihaksen alle, mutta kun lonkkanivel on riittävästi koukistettuna, se paljastuu lihaksen alta.
Istuinluun alaosasta erottuu istuinluun haara (ramus ossis ischii). Istuinluun ja häpyluun välissä sijaitsee peittynyt aukko (foramen obturatum), joka on nimensä mukaisesti lihasten ja peittäjäkalvon (membrana obturatoria) suojaama. Tämän aukon kautta kulkee alaraajaan suuntautuvia hermoja.
Istuinluun takaosassa taas sijaitsee taaksepäin osoittava istuinkärki (spina ischiadica). Se erottaa toisistaan pienen lonkkaloven (incisura ischiadica minor) ja ison lonkkaloven (incisura ischiadica major). Iso lonkkalovi sijoittuu istuinluun ja suoliluun väliin, ja sen kautta iskiashermo tulee lantion ulkopuolelle. Lantion takaosan sidekudosrakenteet (lig. sacrotuberale & – sacrospinale) sulkevat lonkkalovet kahdeksi erilliseksi aukoksi, jotka ovat iso lonkka-aukko (foramen ischiadicum majus) ja pieni lonkka-aukko (foramen ischiadicum minus).
Lonkkamalja ja lonkkanivel
Kaikki lantion kolme luuta – suoliluu, häpyluu ja istuinluu – osallistuvat lonkkamaljan (acetabulum) muodostamiseen. Tämä syvään uurretun kulhon muotoinen rakenne on pääosin ruston peittämä, ja siinä alaspäin avoinna oleva puolikuumainen nivelpinta (facies lunata). Nivelpinnan keskellä on lonkkamaljan kuoppa (fossa acetabuli), jossa luun paksuus on erittäin ohut. Lonkkamaljan alaosassa sijaitsee lonkkamaljan lovi (incisura acetabuli), jossa kulkee poikittain lonkkamaljan poikkiside (lig. acetabuli transversum) sulkien lonkkamaljan alaosan. Reisiluun pää niveltyy tämän lonkkamaljaan, muodostaen lonkkanivelen (art. coxae). Niveltä tukee useat vahvat nivelsiteet, mukaan lukien ihmiskehon vahvin nivelside, suoli-reisiluuside (lig. iliofemorale). Lantion ja lonkkanivelen alueella on monia tärkeitä sidekudosrakenteita, jotka ovat merkittäviä osa lanneselän, lantion ja lonkkanivelen alueen toiminnan ja vakauden kannalta.