Nikamien välisiä niveliä
Nikamien väliset nivelet
Nikamien väliset nivelet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: fasettinivelet, nikaman solmujen väliset nivelet ja pienet unkovertebraalinivelet kaularangassa. Näiden lisäksi kaularangan kaksi ylintä nikamaa muodostavat ylemmän ja alemman niskanivelen, jotka käsitellään omassa osiossaan. Alin lannenikama niveltyy ristiluun kanssa, ja ristiluu puolestaan niveltyy häntäluun kanssa. Nämäkin nivelet käydään läpi omassa luvussaan. Rintarangan nikamien kanssa niveltyvät lisäksi kylkiluut, joista on oma erillinen lukunsa kylkiluihin liittyvässä nivelosiossa.
Fasettinivelet (articulationes zygapophysiales)
Fasettinivelet muodostuvat selkänikamien nivelhaarakkeiden välille, ja niiden nivelpintoina toimivat päällekkäisten nikamien ylempi ja alempi nivelhaarake. Kyseessä on tasonivel, jota ympäröi ohut ja paikoin varsin löyhä nivelkapseli. Erityisesti kaularangan alueella kapseli on löyhä, mikä mahdollistaa laajemmat liikkeet.
Fasettinivelet ovat synoviaaliniveliä, joita esiintyy parillisesti lähes kaikkien päällekkäisten nikamien välillä. Niissä tapahtuu pääasiallisesti liukuliikettä nivelhaarakkeiden välillä, mikä mahdollistaa selkärangan joustavan liikkeen.
Nivelpintojen suunta ja asento eri osissa selkärankaa
Nivelpintojen suunta ja asento vaihtelevat selkärangan eri osissa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa:
- Kaularangassa fasettinivelet suuntautuvat viistosti taaksepäin.
- Rintarangassa ne ovat lähes frontaalitasoisesti suuntautuneet taaksepäin.
- Lannerangassa ne ovat sivuttain, lähes sagittaalitasossa, ja sallivat siten vähiten liikettä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisessa nikamassa fasettinivelet voivat olla hieman eri kulmassa kuin edellisessä. Lisäksi selkärangan kaaret (lordoosit ja kyfoosit) vaikuttavat nivelpintojen todelliseen asentoon. Esimerkiksi voimakkaasti korostuneessa rintarangan kyfoosissa fasettinivelten kulma voi poiketa merkittävästi siitä, mitä tapahtuu oienneessa (suoristuneessa) rintarangan kaarteessa.
Fasettinivelten toimintahäiriöt saattavat aiheuttaa selkärangan liikehäiriöitä ja olla huomattavan kivuliaita.
Niveltyyppi:
- Fasettinivelet ovat tasoniveliä (art. plana).
Liikelaajuus:
- Fasettinivelet sallivat pääasiassa liukuliikettä, joka myötäilee selkärangan liikkeitä. Liikelaajuus vaihtelee selän eri osissa (kaula-, rinta- ja lannerangassa).
Nikamansolmujen välinen liitos (symphysis intervertebralis)
Nikamansolmujen välinen liitos on toiminnallinen rustoliitos (symphysis). Tässä rakenteessa nivelpintoina toimivat kahden nikaman rungon vastakkaiset pinnat, joita yhdistää joustava ja rustoinen nikamavälilevy (discus intervertebralis). Nikamavälilevyjä on selkärangassa yhteensä 23 kappaletta, sillä kahden ylimmän kaulanikaman välissä ei ole välilevyä. Niiden paksuus vaihtelee selkärangan eri osissa: ne ovat paksuimmillaan lannerangassa ja ohuimmillaan kaularangassa. Nikamavälilevy toimii iskunvaimentimena nikamien välissä.
Nikamavälilevyn (discus intervertebralis) rakenne
Nikamavälilevy koostuu kahdesta pääosasta:
- Anulus fibrosus
- Välilevyn ulompi, syyrustoinen kerros, joka on kestävä ja muodostuu useista kerroksista.
- Sisältää runsaasti tyypin I ja II kollageenisäikeitä, jotka lisäävät sen lujuutta.
- Nucleus pulposus
- Välilevyn sisempi, pehmeämpi ydin, joka muistuttaa joustavaa tyynyä.
- Kykenee sitomaan itseensä runsaasti vettä, mikä vaikuttaa merkittävästi sen iskuja vaimentaviin ominaisuuksiin.
- Nucleus pulposuksen ominaisuudet ovat jossain määrin verrattavissa nivelissä esiintyvään lasirustoon.
Nikamavälilevyn paine ja sen vaihtelut
Kun nikamiin kohdistuu painetta, se suurentaa välilevyjen painetta, jolloin ne painuvat hieman kasaan. Liikkeen aikana ne voivat väistää painetta muuttamalla muotoaan. Makuuasennossa nikamavälilevyn paine puolestaan pienenee, jolloin nucleus pulposus kerää nestettä ja laajenee hieman. Tämä selittää, miksi ihminen on aamuisin hieman pidempi kuin iltaisin. Sama ilmiö otetaan huomioon astronauttien avaruuspuvuissa, joihin jätetään kasvunvaraa, koska painottomassa tilassa selkärangan pituus hieman lisääntyy.
Päätelevy
Nikaman rungon ja nikamavälilevyn välissä on ohut päätelevy, joka estää välilevyä painumasta suoraan nikaman runkoa vasten. Päätelevy sisältää nikamasta peräisin olevia verisuonia, joiden välityksellä nikamavälilevy saa tarvitsemiaan aineita. Myös paineenvaihtelun ja diffuusion kautta välilevyt saavat ravintoa ja muita aineita.
Selkärangan segmentin liikkuvuus ja välilevyn rappeuma
Yksittäisen selkärangan segmentin (kaksi nikamaa ja niiden väliset nivelet) liike on varsin vähäistä, mutta useiden peräkkäisten segmenttien yhteistoiminnasta syntyy jo huomattavasti laajempi liike. Vaikka nikamavälilevyt ovat kestävää sidekudosta, ne ovat alttiita sekä degeneraatiolle että vammoille. Selkäongelmat ja -kiputilat ovatkin Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma, ja valtaosa ihmisistä kärsii selkäkivuista jossain vaiheessa elämäänsä.
Nikamavälilevyjen ja muiden selkärangan rakenteiden rappeutuminen on luonnollinen osa ikääntymisprosessia, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa terveellisillä elämäntavoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakoimattomuus, säännöllinen liikunta ja ylipainon välttäminen.
Niveltyyppi:
- Nikamasolmujen väliset nivelet luokitellaan toiminnallisiksi rustoliitoksiksi (symphysis).
Liikelaajuus:
- Ne mahdollistavat joustoliikkeen, joka myötäilee muita selkärangan liikkeitä. Jokaisen yksittäisen rustoliitoksen liike on vähäistä, mutta selkärangan useiden segmenttien yhteisliike voi olla hyvinkin laaja.
Unkovertebraalinivelet
Pienet unkovertebraalinivelet (Luschkan nivelet) muodostuvat kaularangan (C3–C7) alueelle. Niissä kaulanikaman hakarakenne (uncus) niveltyy ylemmän nikaman rungon lateraalireunaan. Termi unkovertebraalinen juontuu latinan sanasta uncus (haka), mikä viittaa kaulanikamien koukkumaiseen rakenteeseen.
Unkovertebraalinivelet sijaitsevat kaularangan nikamavälilevyjen lateraalireunoissa, joissa välilevyt ohenevat. Nämä pienet nivelrakenteet kehittyvät yleensä lapsuudessa, ja niitä voidaan luonnehtia ”aukoiksi” (clefts), joiden rakenne muuttuu nivelmäisemmäksi kasvun myötä. Ne ovat lisäksi tyypillisiä kohtia, joihin voi iän myötä muodostua luupiikkejä (osteofyyttejä). Tämä voi johtaa kaularangan alueen kipuun ja liikerajoituksiin.
