Hamstring-lihakset
Takareiden lihaksia
Hamstring-lihakset
Hamstring-lihasryhmä koostuu kolmesta pitkästä lihaksesta:
Termi ”hamstring” juontaa juurensa entisajoilta, jolloin kinkkua (”ham”) sidottiin kasaan näiden lihasten pitkillä jänteillä (”string”) kuivattamista tai savustamista varten.
Lihasryhmän anatomian oppiminen ja hermotus
Hamstring-lihasryhmä sijaitsee reiden takapuolella, ja sen lihakset saavat alkunsa yhteisestä lähtökohdasta, istuinkyhmystä (tuber ischiadicum). Tästä lähtevät puolikalvoinen lihas, puolijänteinen lihas ja kaksipäisen reisilihaksen pitkä pää. Ainoastaan kaksipäisen reisilihaksen lyhyt pää lähtee reisiluusta, sen takapinnalla sijaitsevasta harjusta (linea aspera). Kaksipäinen reisilihas sijaitsee takareiden lateraalipuolella, kun taas puolijänteinen ja puolikalvoinen lihas sijaitsevat mediaalisemmin ja muodostavat niin sanotun ”semi”-lihasten ryhmän. Puolijänteinen lihas on näistä pinnallisempi ja peittää osittain puolikalvoisen lihaksen.
Hamstring-lihasten kiinnityskohdat ovat polvinivelen alapuolella. Kaksipäinen reisilihas kiinnittyy pohjeluun päähän (caput fibulae), kun taas ”semi”-lihakset kiinnittyvät sääriluuhun: puolijänteinen lihas hanhenjalkakalvoon (pes anserinus) ja puolikalvoinen lihas sääriluun sisäsivunastaan (condylus medialis tibiae). Hamstring-lihasten distaaliset päät muodostavat polvitaivekuopan yläosan ulko- ja sisäreunat.
Lihasryhmän hermotuksesta vastaa lonkkahermon (n. ischiadicus) haarat. Semi-lihaksia sekä kaksipäisen reisilihaksen pitkää päät hermottaa säärihermo (n. tibialis), kun taas kaksipäisen reisilihaksen lyhyttä päätä hermottaa pohjehermo (n. peroneus).
Kuva hamstring-lihasten lähtökohdat & kiinnityskohdat
Toiminnalliset ominaisuudet
Kaikki kolme hamstring-lihasta toimivat yhteistyössä polvinivelen koukistamisessa ja lonkkanivelen ojentamisessa. Lonkkanivelen ojennuksessa ne tekevät yhteistyötä ison pakaralihaksen (m. gluteus maximus) ja reiden ison lähentäjälihaksen (m. adductor magnus) kanssa. Hamstring-lihakset ovat aktiivisia kävelysyklin aikana, erityisesti silloin, kun jalkaa liikutetaan taaksepäin eli lonkkaniveltä ojennetaan. Ne myös jarruttavat lonkkanivelen koukistamista ja polvinivelen ojentamista, mikä on tärkeää hallitun ja sujuvan kävelyn kannalta. Mikäli iso pakaralihas on heikko tai inaktiivinen, hamstring-lihakset saattavat ylikuormittua. Seisoessa hamstring-lihakset auttavat ylläpitämään pystyasentoa ja tukevat lantion asentoa, estäen sen kallistumista eteenpäin. Lihasten aktivaatio lisääntyy merkittävästi, kun kehon painopiste siirtyy keskilinjan ulkopuolelle, erityisesti eteenpäin, kuten kumarruksessa.
Lihaksiin liittyviä ongelmia
Hamstring-oireyhtymä on yleinen syy pakaran alaosan tai takareiden kiputiloissa. Yleensä se johtuu lihasryhmän proksimaalisen jännealueen tendinopatiasta, ja kipu paikantuu lähelle lihasryhmän lähtökohtaa istuinkyhmyssä. Tyypillisesti jännealueessa havaitaan muutoksia puolikalvoisen lihaksen jänteessä tai sen ja kaksipäisen reisilihaksen jänteen välissä. Oireet alkavat yleensä vähitellen ja pahenevat kuormituksessa, erityisesti voimakkaat ja räjähtävät liikkeet provosoivat kipua. Myös pitkäaikainen istuminen voi olla kivuliasta, erityisesti raskaan urheilusuoritusten jälkeen.
Oireiden erottaminen iskiashermon pinnetiloista, pakaralihasten ongelmista ja lonkkanivelen sairauksista, kuten nivelrikosta, on tärkeää. Hamstring-oireyhtymä voi olla hankala hoitaa ja kroonistua helposti, mutta konservatiivisella hoidolla, kuten kuormituksen muuttamisella ja lihasvoimaharjoitteilla, voidaan yleensä saavuttaa hyvä lopputulos. Pitkät ja voimakkaat venytykset provosoivat usein oireita, joten niitä ei tyypillisesti kannata käyttää ongelman ratkaisemiseksi.
Akuuttien vammojen ennaltaehkäisy
Takareiden lihasten akuutit vammat ovat yleisiä urheiluvammoja, erityisesti lajeissa, joissa vaaditaan nopeita kiihdytyksiä, äkillisiä suunnanmuutoksia tai voimakasta venytystä, kuten jalkapallossa tai yleisurheilussa. Hamstring-lihakset ovat luonnostaan heikompia kuin niiden antagonistina toimiva nelipäinen reisilihas (m. quadriceps femoris), joka on yksi kehon vahvimmista lihaksista. Mikäli etu- ja takareiden lihasten välinen epätasapaino kasvaa merkittäväksi, vamman riski voi lisääntyä. On kuitenkin huomioitava, että lievä lihasepätasapaino ei yksinään yleensä altista vammoille. Alaraajojen väliset lihasvoimaerot ovat yleisiä urheilijoilla, eikä niitä tyypillisesti pidetä ongelmana, elleivät erot ole huomattavia tai ellei nimenomaisena ongelmana ole toisen alaraajan heikkous.
Epätasapainon lisäksi vammoille altistavia tekijöitä ovat huono palautuminen (esim. ravitsemus ja lepo), lihasten kireys, riittämätön lämmittely sekä krooninen tai akuutti ylikuormitus. Asianmukainen lämmittely, kuten neuromuskulaarinen harjoittelu, lihasten vahvistaminen erityisesti eksentrisillä ja isometrisillä harjoitteilla sekä riittävä lepo ja palautuminen voivat kuitenkin merkittävästi vähentää vammojen riskiä.
Reiden lihasten toiminnan ja niihin liittyvien ongelmien ymmärtäminen on oleellista kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työskentelevät urheilijoiden kanssa. Tämä tieto on arvokasta vammojen ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa.