Femur – reisiluu
Alaraajan luut - reisiluu
Reisiluu
Reisiluu (femur tai os femoris) on reiden alueen ainoa luu. Se on ihmiskehon pisin luu ja koska siihen kohdistuu merkittävää kuormitusta, se on hyvin vahva ja kohtuullisen painava luu.
Reisiluun yläosa
Reisiluun yläosassa on reisiluun pää (caput femoris), joka yhtyy lateraalisesti reisiluun kaulaan (collum femoris). Reisiluun pää niveltyy lantion luiden muodostamaan lonkkamaljaan, muodostaen lonkkanivelen (articulatio coxa). Pää on pallomaisen muotoinen ja sopii hyvin lonkkamaljaan. Sen keskellä on reisiluun pään kuoppa (fovea capitis femoris), johon kiinnittyy reisiluun pään side, jonka sisällä kulkevat pienet verisuonet. Nämä verisuonet osallistuvat reisiluun pään verenkiertoon, mutta eivät kykene yksinään vastaamaan sen tarpeesta. Reisiluun varresta tulevat verisuonet osallistuvat myös verenkiertoon.
Reisiluun kaula asettuu keskimäärin 125 asteen kulmassa reisiluun varteen nähden. Kaulan alue on tyypillinen murtumakohta, erityisesti vanhemmilla ihmisillä kaatumisvammojen yhteydessä, ja usein taustalla on osteoporoosin aiheuttama luun heikkeneminen. Reisiluun kaulan murtumaa kutsutaan kollumfraktuuraksi.
Reisiluun yläosa: Iso ja pieni sarvennoinen
Reisiluun kaula yhdistyy reisiluun varteen (corpus femoris), ja tämän yhtymäkohdan alueella on useita luurakenteita, jotka toimivat tärkeinä lihasten lähtö- ja kiinnityskohtina. Näihin kuuluu ulkosivulla ylöspäin osoittava iso sarvennoinen (trochanter major), johon kiinnittyy useita pakaralihaksia, kuten keskimmäinen pakaralihas. Ison sarvennoisen karkea ylä-sisäpuoli syvenee sarvennoisen kuopaksi (fossa trochanterica), johon kiinnittyy useita pienehköjä pakaran syvälihaksia. Iso sarvennoinen on selvästi tuntuva rakenne reisiluun yläosan alueella ja toimii tärkeänä maamerkkinä palpoinnissa reisiluun sekä lantion alueella.
Reisiluun yläosassa taka-sisäpuolella on pieni sarvennoinen (trochanter minor), joka ei ole tunnusteltavissa sen päällä olevan lihasmassan vuoksi. Sarvennoisten välillä takana kulkee sarvennoisten väliharju (crista intertrochanterica) ja edessä sarvennoisten väliviiva (linea intertrochanterica). Etupuolella lonkkanivelen nivelkapseli kiinnittyy sarvennoisten väliviivaan asti.
Reisiluun takapuoli ja reisiluun harju
Reisiluun takapuolella, isosta sarvennoisesta alaspäin, löytyy karhea luualue nimeltä pakarakyhmy (tuberositas glutea), johon iso pakaralihas kiinnittyy. Pienestä sarvennoisesta ja pakarakyhmystä lähtee alaspäin reisiluun harju (linea aspera femoris), joka toimii lukuisten lihasten lähtö- ja kiinnityskohtana ja on merkittävä rakenne lihasanatomian näkökulmasta.
Linea aspera on kaksiosainen luuharju, jonka ulompaa harjannetta kutsutaan labium lateraleksi ja sisempää harjannetta labium medialeksi. Pienen sarvennoisen alapuolella tätä harjua kutsutaan harjanneviivaksi (linea pectinea), ja siihen kiinnittyy lyhyehkö harjannelihas.
Reisiluun alaosa: sivu- ja nivelnastat
Reisiluun distaalipäässä on reisiluun ulkonivelnasta (condylus lateralis femoris) sekä sisänivelnasta (condylus medialis femoris), jotka toimivat reisiluun nivelpintoina polvinivelessä ja ovat ruston peittämiä. Nivelnastojen väliin jäävä nivelnastojen välikuoppa (fossa intercondylaris) taas ei ole ruston peittämä. Nivelnastat ovat yhtenäiset edestä, ja ne muodostavat reisiluun polvilumpiopinnan (facies patellaris femoris), johon polvilumpio niveltyy muodostaen liukunivelen yhdessä reisiluun kanssa.
Reisiluun distaalipäässä sen runko alkaa levenemään, ja siitä voidaan palpoida reisiluun ulkosivunasta (epicondylus lateralis femoris) sekä sisäsivunasta (epicondylus medialis femoris). Sisemmän sivunastan yläpinnalla on lähentäjälihaksen kyhmy (tuberculum adductorium), joka toimii reiden ison lähentäjälihaksen yhtenä kiinnityskohtana.
