Extensor hallucis longus – isovarpaan pitkä ojentajalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Isovarpaan pitkä ojentajalihas lähtee pohjeluun etumediaalipinnan keskikolmanneksesta sekä viereiseltä alueelta säären luita yhdistävän luuvälikalvon etupinnasta. Sen lihasrunko on lyhyempi verrattuna kahteen muuhun sitä osittain peittävään lihakseen. Lihasrunko muuttuu jänteeksi nilkan tasolla, ja jänne kulkee ojentajalihasten pidäkesiteiden (retinaculum extensorum) alitse, jännetupin suojaamana. Jalkapöydän alueella jänne suuntaa kohti isovarvasta (hallux) ja kiinnittyy lopulta isovarpaan kärkiluun tyveen jalanselän puoleiselle pinnalle.

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Lihaksen päätehtävä on isovarpaan ojentaminen, johon se osallistuu molemmissa isovarpaan nivelissä (art. metatarsophalangealis hallucis ja art. interphalangealis hallucis). Sen lisäksi se avustaa nilkan nostamista dorsifleksioon ja osallistuu jalkaterän inversioliikkeeseen. Isovarvasta pidetään varpaista tärkeimpänä, ja sen liikkeisiin vaikuttaa useita lihaksia jalkaterän ja säären alueella.

Windlass-mekanismi

Varpaiden ja erityisesti isovarpaan ojentaminen aktivoi jalkaterän tärkeän windlass-mekanismin, jossa kantakalvo (aponeurosis plantaris) jännittyy. Kantakalvo kulkee kantaluun ja varpaiden tyvinivelten välillä, ja sen kiristyminen jäykistää jalkaterää ja kohottaa sen keskikohtaa. Windlass-mekanismi aktivoituu muun muassa kävelyn päätöstukivaiheessa, jolloin isovarvas ojentuu passiivisesti. Mekanismin toimintaa voidaan myös havainnoida, kun isovarvasta ojennetaan aktiivisesti.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Samoin kuin lähes kaikkien isovarvasta liikuttavien lihasten kohdalla, myös isovarpaan pitkän ojentajalihaksen toimintahäiriöt voivat vaikuttaa isovarpaan asento- tai toimintamuutoksiin. Häiriintynyt lihastoiminta ja myofaskiaaliset ongelmat saattavat olla osatekijöinä erilaisissa ongelmissa, kuten vaivaisenluussa (hallux valgus). Tyypillisesti näissä ongelmissa on kuitenkin myös muita taustatekijöitä, kuten nivelsairaudet. Lihaksen ongelmat voivat johtua esimerkiksi pitkittyneestä nilkan dorsifleksiosta tai varpaiden ojennuksesta. On myös hyvä ymmärtää, että varpaita ja jalkaterää liikuttavan lihasjärjestelmän toiminnan häiriintyminen voi vaikuttaa koko alaraajan biomekaniikkaan, kuten lisääntyneeseen jalkaterän pronaatiotaipumukseen, polven valgusasentoon ja sitä kautta kävelyyn ja juoksuun.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Lihasta palpoidessa asiakkaan on parasta olla selinmakuuasennossa. Ennen palpointia hahmottele pohjeluun etuosan keskikolmannes sekä isovarpaan kärkiluu. Tämä auttaa paikantamaan lihaksen sijainnin ja hahmottamaan sen kulun. Palpoinnin aikana pyydä asiakasta vuorotahtisesti kevyesti ojentamaan ja rentouttamaan isovarvastaan, samalla kun vastustat tätä liikettä. Varpaiden pitkä ojentajalihas ei yleensä jännity liikaa kevyen ojentamisen aikana, joten se ei häiritse palpointia.

Aloita palpointi lihaksen jännealueelta ja siirry siitä lihasrunkoa pitkin kohti pohjeluun keskiosaa. Lihaksen jänteen jännittyminen on usein helposti havaittavissa jalkaterän alueella, kun asiakas nostaa isovarvastaan ylöspäin.