Hartiarenkaan niveliä
Rintalasta-solisluunivel – art. sternoclavicularis
Nivelen rakenne ja toiminta
Rintalasta-solisluunivel (art. sternoclavicularis), lyhennettynä SC-nivel, yhdistää solisluun rintalastan yläosaan. Hartian ja yläraajan luut kiinnittyvät suoraan vartalon luiseen rakenteeseen ainoastaan SC-nivelen kautta. Kuitenkin hartian luita sitovat rintakehään useat lihakset, ja lapaluu muodostaa liukupinnan rintakehän kanssa muodostaen ns. “scapulothorakaalinivelen”.
SC-nivelen nivelpintoina toimivat solisluun kupera proksimaalipää, jossa on rintalastan nivelpinta (facies articularis sternalis), sekä rintalastan kahvassa sijaitseva kovera solisluulovi (incisura clavicularis sterni). Lisäksi rintalastan nivelpinta ulottuu hieman ensimmäisen kylkiluun kylkirustoon. Nivelpintojen välissä sijaitsee litteä syyrustoinen nivellevy (discus articularis), joka jakaa nivelontelon.
Rakenteeltaan SC-nivel on satulanivel, mutta toiminnaltaan se muistuttaa palloniveltä, sillä se mahdollistaa liikkeet kolmessa liikeakselissa: ylä-alasuunnassa, etu-takasuunnassa sekä kiertosuunnassa.
Nivelkapseli, nivelsiteet
SC-nivelen nivelkapseli on suhteellisen väljä, mutta sitä vahvistavat etu- ja takapuolelta etummainen ja takimmainen rintalasta-solisluuside (lig. sternoclaviculare anterius & posterius). Yläpuolelta nivelkapselia vakauttaa solisluiden väliside (lig. interclaviculare), joka yhdistää solisluut toisiinsa ja kiinnittyy rintalastan kahvan yläosaan. Kylkiluu-solisluuside (lig. costoclaviculare) kiinnittyy solisluun alapinnalle ja ensimmäisen kylkiluun yläpintaan. Tämä side rajoittaa solisluun nousemista liiallisesti ylöspäin, eli estää elevaatioliikkeen liiallisuutta.
Niveleen liittyviä ongelmia
Rintalasta-solisluunivelen vammat ovat harvinaisia, mutta sattuessaan mahdollisesti vakavia. Ne johtuvat yleensä voimakkaiden iskujen, kuten urheilu- tai liikenneonnettomuuksien, seurauksena ja jaetaan tyypillisesti sijoiltaanmenoihin (luksaatio) ja nyrjähdyksiin. SC-nivel voi lähteä sijoiltaan joko eteenpäin tai taaksepäin, joista jälkimmäinen on harvinaisempi mutta potentiaalisesti vaarallisempi. Taakse suuntautunut sijoiltaanmeno voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita painamalla taustalla olevia tärkeitä ja vaurioherkkiä rakenteita, kuten verisuonia tai hengitysteitä. Vammojen diagnosointi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja kuvantamiseen. Hoito vaihtelee vamman vakavuuden mukaan, ja se voi olla joko konservatiivista hoitoa tai vaatia kirurgista interventiota.
Niveltyyppi:
- Satulanivel (art. sellaris)
Liikelaajuudet:
- Elevaatio – depressio: 45° – 0° – 7°
- Anteversio – retroversio: 30° – 0° – 30°
- Rotaatiot: 0° – 15°
Olkalisäke-solisluunivel – art. acromioclavicularis
Nivelen rakenne
Olkalisäke-solisluunivel (art. acromioclavicularis), joka tunnetaan yleisemmin AC-nivelenä, sijaitsee solisluun lateraalisessa eli ulommassa päässä. Nivelpintoina toimivat lapaluun olkalisäkkeen mediaalireuna (facies articularis clavicularis scapulae) ja solisluun lateraalipään vastaava nivelpinta (facies articularis acromialis claviculae). Nivelpinnat ovat lähes tasaisia, minkä vuoksi nivel luokitellaan tasoniveleksi. Nivelpintojen välissä sijaitsee aikuisilla usein vajaakokoinen, syyrustoinen nivellevy.
Tämä pinta-alaltaan suhteellisen pieni nivel toimii yhteytenä lapaluun ja solisluun välillä, ja siten yhdistää lapaluun ja sen kautta yläraajan vartalon muihin luisiin rakenteisiin.
Nivelkapseli ja nivelsiteet
Olkalisäke-solisluunivelen nivelkapseli ei ole kovin vahva tai tiukka. Nivelen tukevuutta lisäävät kuitenkin nivelsiteet. Olkalisäke-solisluuside (lig. acromioclaviculare) vahvistaa nivelkapselin yläosaa. Korppi-solisluuside (lig. coracoclaviculare) on kaksiosainen vahva side, joka yhdistää lapaluun korppilisäkkeen ja solisluun toisiinsa. Tämän nivelsiteen osat ovat taaempana ja mediaalisesti sijaitseva kartioside (lig. conoideum) sekä edempänä ja lateraalisesti sijaitseva epäkässide (lig. trapezoideum). Vaikka se ei varsinaisesti ole osa AC-niveltä, se tukee sen toimintaa vakauttamalla hartian luiden liikettä suhteessa toisiinsa, erityisesti estäen liiallisia kiertoliikkeitä ja vertikaalista liikettä.
Niveleen liittyviä ongelmia
Olkalisäke-solisluunivelen akuutit vammat, kuten sijoiltaanmenot, ovat melko yleisiä, erityisesti tilanteissa, joissa suora isku osuu olkapäähän tai henkilö kaatuu ojennetun käden varaan. Nämä vammat ovat tyypillisiä urheilulajeissa, joissa syntyy kontaktitilanteita, kuten jalkapallossa, jääkiekossa ja kamppailulajeissa. Vakavissa tapauksissa, joissa AC-niveltä tukevat kaikki nivelsiteet ovat vaurioituneet, yläraaja ja lapaluu voivat “roikkua” käden painon vuoksi.
AC-nivelen nivelrikko on myös melko yleistä ja voi aiheuttaa kipua olkapään etupuolella, nivelen alueella. Se on tavanomainen löydös ikääntyneiden olkapään kuvantamistutkimuksissa, ja arviolta puolella 50 vuotta täyttäneistä on AC-nivelen nivelrikkoa. Se voi olla täysin oireeton, mutta sairauden edetessä oireita alkaa usein ilmaantua. Myös rasitus tai lievät äkilliset vammat voivat provosoida oireita. Oireita pyritään hallitsemaan kuormitusta vähentämällä ja muuttamalla liikkeitä, jotka aiheuttavat kipua.
AC-nivelkipu voi pahentua, kun kättä viedään koukussa horisontaalisesti vastakkaisen hartian yli. Tätä testiä kutsutaan olkanivelen horisontaaliseksi adduktiotestiksi tai acromioclavicular crossover -testiksi. Myös yläraajan loitontaminen ja erityisesti ääriloitonnus voivat pahentaa kipua.
Niveltyyppi:
- Tasonivel (art. plana)
Liikelaajuudet:
- Abduktio – adduktio: 10° – 0° – 10°
- Rotaatiot: 0° – 25°