Hartian ja yläraajan alueen luut ja nivelet
Yläraajan ja hartiarenkaan luut
Hartiarenkaan luut koostuvat takana sijaitsevasta litteästä lapaluusta (scapula) ja edessä olevasta solisluusta (clavicula). Molemmat luut ovat helposti havaittavissa ja tunnusteltavissa.
Yläraajan “vapaat” luut, joita on noin 30 kappaletta, jaetaan kolmeen alueeseen. Olkavarressa on yksi suuri luu, olkaluu (humerus), joka on yläraajan pisin ja paksuin luu. Kyynärvarressa on kaksi puikkomaisen muotoista luuta: kyynärluu (ulna) ja värttinäluu (radius), jotka ovat molemmat toisesta päästään hieman paksuuntuneita. Ranteen, kämmenen ja sormien luuston muodostavat yhteensä 27 erikokoista ja -muotoista luuta. Kahdeksan ranneluuta ovat lyhyitä ja monimuotoisia, viisi kämmenluuta ovat pidempiä, ja sormissa on kolme luuta kussakin, paitsi peukalossa, jossa on kaksi luuta.
Yläraajan ja hartiarenkaan nivelet
Hartiarenkaan luut niveltyvät aksiaaliseen luurankoon rintalasta-solisluunivelen (art. sternoclavicularis) kautta. Tämä satulanivel muodostuu solisluun mediaalisen pään ja rintalastan yläosan välille. Solisluun lateraalinen pää niveltyy lapaluun kanssa muodostaen olkalisäke-solisluunivelen (art. acromioclavicularis), joka on tasonivel.
Lapaluu liukuu rintakehän pintaa vasten muodostaen niin sanotun skapulothorakikaalisen nivelen. Vaikka kyseessä ei ole varsinainen nivel, vaan toiminnallinen rakenne, sen liike on tärkeä yläraajan liikkeiden kannalta. Esimerkiksi noin kolmasosa yläraajan nostamisesta ylös tulee lapaluun liikkeestä.
Olkanivel (art. humeri), joka muodostuu olkaluun ja lapaluun nivelkuopan välille, on pallonivel. Sen väljä rakenne mahdollistaa erittäin suuret liikelaajuudet, mutta altistaa nivelen sijoiltaanmenolle.
Kyynärnivel (art. cubiti) on monimutkainen rakenne, joka muodostuu kolmen luun välisistä nivelistä. Olkaluun distaalipää niveltyy kyynärluun kanssa muodostaen yksinkertaisen sarananivelen (art. humeroulnaris). Lisäksi olkaluun ja värttinäluun välinen nivel (art. humeroradialis), sekä kyynärluun ja värttinäluun proksimaalipäiden välinen nivel (art. radioulnaris proximalis) mahdollistavat värttinäluun kiertymisen suhteessa kyynärluuhun ja olkaluuhun. Tämä kiertoliike tunnetaan supinaationa ja pronaationa.
Ranteen nivelkokonaisuuteen kuuluu useita niveliä. Näitä ovat kyynärvarren luiden distaalinen nivel (art. radioulnaris distalis), proksimaalisen ranneluurivin ja värttinäluun muodostama ylempi rannenivel (art. radiocarpalis) sekä ranneluurivien välinen alempi rannenivel (art. mediocarpalis).
Toiminnalliset erityispiirteet
Yläraajan nivelet eivät ole suunniteltu kantamaan kehon painoa, minkä vuoksi niiden rakenteen ei ole tarvinnut olla yhtä tukevia kuin alaraajan nivelten. Tämä mahdollistaa yläraajan poikkeuksellisen suuret liikelaajuudet ja tekee siitä monipuolisen toiminnallisen kokonaisuuden.
Käsi toimii eräänlaisena “monitoimityökaluna”, jonka avulla voidaan tarttua esineisiin, käyttää työkaluja ja suorittaa tarkkoja hienomotorisia tehtäviä, kuten kirjoittamista tai soittamista. Samalla yläraajan rakenteet ovat riittävän vahvat tukemaan liikkeitä, kuten kiipeilyä ja nostamista.