Flexor hallucis longus – isovarpaan pitkä koukistajalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Isovarpaan pitkä koukistajalihas lähtee pohjeluun takapinnalta sen keski- ja alakolmanneksesta. Lisäksi se saa alkunsa säären luita yhdistävästä luuvälikalvosta (membrana interossea cruris), ja osa lihassyistä lähtee säären ulommasta lihasten välikalvosta (septum intermusculare), joka erottaa pohjeluulihakset pohkeen syvälihaksista. Lihaksen takapinnalta lähtee pitkä jänne, johon lihassyyt kulkevat viistosti.

FHL:n jänne kulkee sääriluun alaosan takaa ja jatkuu telaluun (talus) takapinnan mediaalipuolelle. Jänne kulkee jalkapohjaan kantaluussa (calcaneus) sijaitsevan telaluun kannattimen (sustentaculum tali) alta, jonka jälkeen se risteää varpaiden pitkän koukistajalihaksen (m. flexor digitorum longus) jänteen kanssa. Näillä jänteillä voi olla sidekudoksinen yhteys risteyskohdassa. Lopulta FHL kiinnittyy isovarpaan (hallux) kärkiluun tyveen jalkapohjan puoleiselle pinnalle. Isovarvasta voidaan kutsua myös ensimmäiseksi varpaaksi (digitus primus).

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Isovarpaan pitkä koukistajalihas on tärkeä osa jalan lihasjärjestelmää, joka vastaa isovarpaan liikkeistä ja toiminnasta. Sen päätehtävä on isovarpaan koukistaminen, johon se osallistuu kaikissa isovarpaan nivelissä. Tämä liike on oleellinen esimerkiksi kävelyn aikana, erityisesti silloin, kun paino siirtyy päkiän kautta eteenpäin ja varpaille. FHL toimii myös avustavana lihaksena nilkan plantaarifleksiossa eli jalkaterän koukistuksessa alaspäin sekä jalkaterän inversiossa, jossa jalkaterä kallistuu sisäänpäin.

Toiminnallisesta näkökulmasta FHL tukee kantaluun asentoa estämällä sen etuosaa laskeutumasta liian alas ja samalla tukee myös sen päällä olevaa telaluuta (talus). Kantaluun oikea asento on oleellinen tekijä jalkaterän toiminnallisuuden, jalkaholvien säilymisen ja koko jalkaterän biomekaanisen hallinnan kannalta.

On mielenkiintoista huomata, että toisin kuin käden sormet ja peukalo, varpaiden lihaksia ei ole yhtä helppo hallita erikseen. Isovarpaan ja muiden varpaiden eriytynyt lihashallinta on usein heikkoa, mikä näkyy esimerkiksi yrityksessä nostaa isovarvas ylös ojennukseen samalla, kun muut varpaat pysyvät koukistettuina. Monille tämä yksinkertainen liike on haastava, mikä osoittaa varpaiden lihashallinnan eroavaisuutta sormiin verrattuna.

Lihakseen liittyviä ongelmia

Isovarpaan pitkän koukistajalihaksen toimintahäiriö voi liittyä useisiin jalkaterän ongelmiin. Yksi yleinen ongelma on vaivaisenluu (hallux valgus), jossa isovarpaan tyvinivel kääntyy virheasentoon. Tässä tilassa isovarpaan jalkapöydänluu distaalipää kääntyy mediaalisesti, ja isovarvas taipuu kohti muita varpaita. Hallux valgus ei kuitenkaan yleensä johdu yksin FHL:sen tai muiden lihasten toimintahäiriöistä, vaan siihen liittyy usein laajempi jalkaterän häiriö. Myös tulehdukselliset nivelsairaudet, epäsopivat ja pienet jalkineet sekä perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa ongelman syntyyn.

Varpaiden virheasennot, kuten hallux valgus, voivat puolestaan johtaa muihin ongelmiin, kuten jalkaterän virheasentoihin, kaarien madaltumiseen ja koko alaraajan heikentyneeseen biomekaniikkaan. Tämä voi lisätä jalkaterän ja alaraajojen kipuja sekä rasitusvammojen riskiä. Jos epäilet jalkaterän toimintahäiriötä, on suositeltavaa kääntyä jalkaterapeutin tai fysioterapeutin puoleen. Säären ja jalkaterän lihasten harjoittelu, oikeanlaiset jalkineet sekä liikkuvuusharjoitteet voivat parantaa jalkaterän toimintaa ja ehkäistä ongelmien syntymistä.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Kyseinen lihas ja sen jänne voidaan palpoida akillesjänteen mediaalipuolelta. Palpointi kannattaa tehdä, kun asiakas on vatsamakuulla. Aloita hahmottamalla pohjeluun taka-alapinta sekä telaluun takapinta sisäkehräksen takaa. Hahmota myös jänteen kulku jalkapohjan sisäosassa kohti isovarpaan kärkiluuta. Tämä auttaa sinua hahmottamaan lihaksen ja sen jänteen sijainnin sekä kulkureitin.

Palpaation aikana pyydä asiakasta suorittamaan kevyttä ja rytmistä isovarpaan koukistusliikettä, jota voit halutessasi vastustaa. Pyydä samalla asiakasta pitämään muut varpaat mahdollisimman liikkumattomina, jotta varpaiden koukistajalihakset eivät aktivoidu liikaa. Aloita palpointi akillesjänteen vierestä ja etene kohti lihaksen kiinnitys- ja lähtökohtia. Tarkkaile, kuinka pitkälle pystyt tuntemaan lihas- ja jännekudoksen jännittymisen.