Soleus – leveä kantalihas

Lihaksen anatomia: lähtö- ja kiinnityskohdat sekä rakenne

Leveä kantalihas lähtee sääriluun takaosassa sijaitsevasta, viistosti kulkevasta matalasta harjusta (leveän kantalihaksen viiva), joka jatkuu noin sääriluun keskikolmanneksen matkalle sisäreunaa (margo medialis) pitkin. Lisäksi lihas lähtee pohjeluun päästä ja sen yläosan kolmanneksesta tai neljänneksestä. Näiden kahden luun väliin jää lihaksen sidekudoksinen lähtökohta, leveän kantalihaksen jännekaari (arcus tendineus musculi solei), jonka alta kulkevat polvitaipeesta lähtevät verisuonet ja säärihermo (n. tibialis).

Lihasrunko on litteä ja leveä, ja sen muotoa on verrattu litteään kalaan, joka elää merenpohjassa. Soleuksen ja sen alla sijaitsevien rakenteiden välissä on säären poikittainen lihasvälikalvo (septum intermusculare cruris transversum). Lihaksen keskiosassa kulkee kapeahko sisäinen keskijänne, joka tarjoaa kiinnityspohjan osalle lihassyistä. Nämä lihassyyt kulkevat lähtökohdistaan viistosti alaspäin, ja lihaksen alaosassa jänne pyöristyy, ennen kuin se kiinnittyy akillesjänteeseen yhdessä kaksoiskantalihaksen kanssa. Akillesjänteen kautta molemmat lihakset kiinnittyvät kantaluun takaosan kantakyhmyyn (tuber calcanei).

Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia

Leveä kantalihas kulkee ainoastaan nilkkanivelten yli, ja sen pääasiallinen tehtävä on nilkan plantaarifleksio, eli jalkaterän kääntäminen alaspäin. Esimerkkinä tästä liikkeestä on varpaille nousu. Toisin kuin kaksoiskantalihas, leveä kantalihas pystyy suorittamaan plantaarifleksion tehokkaasti riippumatta polvinivelen asennosta, mikä tekee siitä erityisen tärkeän liikkeissä, joissa polvi on koukistettuna. Lihaksen hyvä voimantuottokyky suhteessa sen poikkipinta-alaan tekee siitä yhden kehon vahvimmista lihaksista sen kokoon suhteutettuna.

Leveän kantalihaksen toiminnallinen rooli eroaa kaksoiskantalihaksesta siinä, että sen lihasaktiivisuus on suurempi seistessä paikallaan. Tämä tekee siitä tärkeän pystyasennon säilyttämisessä, koska se auttaa stabiloimaan nilkkaniveltä ja ylläpitämään tasapainoa sekä kehon vakautta.

Soleus koostuu pääasiassa hitaista lihassoluista (tyyppi I), jotka ovat erinomaisia tuottamaan energiaa hapen avulla ja kestävät hyvin väsymystä. Tämä ominaisuus liittyy muun muassa lihaksen rooliin pitkäkestoisissa, matalatehoisissa aerobisissa liikuntasuorituksissa, kuten kävelyssä ja hölkkäämisessä. Kestävyysurheilua harrastavilla ihmisillä soleus on usein hyvin kehittynyt.

Leveään kantalihakseen liittyviä ongelmia ja vammoja

Leveään kantalihakseen kohdistuvat akuutit vammat, kuten repeämät tai venähdykset, ovat melkein yhtä yleisiä kuin kaksoiskantalihaksen vammat. Usein vammat voivat syntyä molempiin näihin lihaksiin samanaikaisesti. Tyypillisiä syitä lihasvammoihin ovat krooninen tai akuutti ylikuormitus sekä huono valmistautuminen harjoitteluun. Krooninen ylikuormitus syntyy, kun harjoittelu ylittää lihaksen kyvyn palautua mikrotraumoista ja kuormituksesta, jolloin lihaksen kyky kestää kuormitusta voi heikentyä. Äkillisiä vammoja puolestaan syntyy usein urheilusuorituksissa, joissa lihas joutuu toimimaan äärimmäisissä olosuhteissa tai äkillisissä, nopeissa liikkeissä. Usein haastavia kuntoutuksen kannalta ovat repeämät, jotka ulottuvat leveän kantalihaksen kalvojännerakenteisiin tai lihaksen keskellä kulkevaan jännerakenteeseen.

Kuten muissakin urheiluvammoissa, on näyttöä siitä, että oikeaoppisella valmistautumisella, monipuolisella harjoittelulla ja riittävällä palautumisella voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä lihasvammojen syntymistä. Jos vammoja kuitenkin syntyy, ensiapu- ja jatkotoimenpiteet, kuten PEACE & LOVE-protokolla (Protection, Elevation, Avoid anti-inflammatory drugs, Compression, Education & Load, Optimism, Vascularization, Exercise), voivat nopeuttaa paranemisprosessia ja lyhentää toipumisaikaa.

Jos epäilet akuuttia tai rasitusperäistä lihasvammaa, on aina suositeltavaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi.

Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio

Leveän kantalihaksen palpaatio onnistuu parhaiten, kun asiakas on vatsamakuulla ja jalka koukistettuna polvesta. Aloita tunnustelemalla sääriluun ja pohjeluun yläosat. Paikanna seuraavaksi akillesjänne ja kantakyhmy, joiden avulla voit hahmottaa lihaksen sijainnin ja kiinnityskohdat.

Palpaation aikana pyydä asiakasta suorittamaan kevyt nilkan plantaarifleksio. Polven koukistettu asento ja kevyt plantaarifleksio vähentävät kaksoiskantalihaksen jännitystä, mikä helpottaa leveän kantalihaksen tunnustelua. Leveän kantalihaksen reuna-alueet voi myös palpoida silloin, kun kaksoiskantalihas on jännittynyt, sillä nämä alueet sijaitsevat pinnallisesti pohkeen alaosassa.