Erector spinae – selän ojentajalihas
Selän lihaksia
Erector spinae eli selän ojentajalihas on monimuotoinen lihastenryhmä, jota kutsutaan joskus myös nimellä sacrospinalis. Se on parillinen lihasryhmä, joka sijaitsee molemmilla puolilla selkärankaa ja ulottuu lantiosta aina kalloon asti. Erector spinae -lihakset jäävät pääasiassa lanneselkäkalvon sekä muiden selkälihasten, kuten leveän selkälihaksen (m. latissimus dorsi) ja epäkäslihaksen (m. trapezius), peittämäksi.
Selän ojentajalihas voidaan jakaa kolmeen juosteeseen, jotka ovat seuraavaksi lueteltu järjestyksessä uloimmasta sisimpään:
- m. iliocostalis eli suoliluu-kylkiluulihas
- m. longissimus eli pitkä selkälihas
- m. spinalis eli suora okahaarakelihas
Lihaksen lähtökohdat (origot):
-Fascia thoracolumbalis • lanneselkäkalvo
-Crista iliaca • suoliluun harju takaosa
-Os sacrum • ristiluu takapinta
-Processus spinosus • okahaarakkeet lannerangassa ja kahdessa alimmassa rintanikamassa
-Costae • kylkiluut
Lihaksen kiinnityskohdat (insertiot):
-Processus transversus • poikkihaarakkeet rintarangassa ja kaularangassa
-Processus spinosus • okahaarakkeet ylempänä rinta – ja kaularangassa
-Costae • kylkiluut ylempänä ja kylkiluiden välit
-Processus mastoideus • kartiolisäke; os temporale • ohimoluu
Tehtävät:
-Molempien puolien supistuessa yhtäaikaisesti: selkärangan ja vartalon extensio (ojennus)
-Toisen puolen supistuessa: selän lateraaliflexio (sivutaivutus)
-Pystyasennon säilyttäminen, nikamien asennon hallinta
Hermotus:
-nn. spinales; rami dorsales (nn. cervicales, nn. thoracicae, nn. lumbales)
Selän ojentajalihasten kolme juostetta lueteltuina uloimmasta sisimpään:
1. m. iliocostalis eli suoliluu-kylkiluulihas muodostaa uloimman juosteen selän ojentajalihaksista. Lihaksen nimi viittaa sen kulkuun suoliluusta kylkiluihin ja niistä edelleen ylempiin kylkiluihin. Tämä lihas voidaan jakaa selkärangan eri osien mukaan kolmeen osaan: suoliluu-kylkiluulihaksen lanneosa (iliocostalis lumborum), rintakehäosa (iliocostalis thoracis) ja kaulaosa (iliocostalis cervicis). Lihaksen osat on nimetty niiden päättymisalueen mukaisesti, samoin kuin muidenkin juosteiden vastaavan kaltaiset osat. Tarkkaa anatomista rajaa ei kuitenkaan voida osien välille vetää.
Suoliluu-kylkiluulihakset lähtevät laajan kalvojänteen välityksellä ristiluun takapinnalta ja suoliluun harjusta. Lisäksi sen lähtökohtina toimivat kylkiluut 3–12. Lihakset kiinnittyvät lannerangan nikamien (L1-L4) poikkihaarakkeisiin, kaikkiin kylkiluihin (1–12) sekä kaularangan kolmen alimman nikaman (C4-C7) poikkihaarakkeisiin.
2. m. longissimus eli pitkä selkälihas muodostaa keskimmäisen juosteen erector spinae -lihaksista ja on nimensä mukaisesti niistä pisin. Pitkä selkälihas voidaan jakaa osiin selkärangan mukaan, jotka ovat pitkän selkälihaksen rintakehäosa (longissimus thoracis), kaularankaosa (longissimus cervicis) ja kallo-osa (longissimus capitis). Lihakselta puuttuu siis lanneosa.
Pitkät selkälihakset ja suoliluu-kylkiluulihakset sulautuvat yhteen alaosastaan ja lähtevät yhtenäisesti lanneselkäkalvosta, ristiluusta, suoliluusta, lannerangan ja rintarangan alaosan nikamista. Lisäksi sen kaula- ja kallo-osat lähtevät rintarangan kuuden ylimmän nikaman (Th1-Th6) ja kaularangan neljän alimman nikaman (C3-C7) poikkihaarakkeista. Pitkä selkälihas kiinnittyy kylkiluihin, rintarangan poikkihaarakkeisiin ja ohimoluussa sijaitsevaan kartiolisäkkeeseen.
3. m. spinalis (mon. mm. spinales) eli suora okahaarakelihas muodostaa selän ojentajalihasryhmän sisimmän juosteen, joka kulkee lähimpänä selkärankaa. Suorat okahaarakelihakset kulkevat okahaarakkeiden välillä rangan suuntaisesti ja ovat erector spinae -lihaksista lyhimmät. Suorat okahaarakelihakset koostuvat useista lihaksista, jotka voidaan nimetä selkärangan osien mukaan: suoran okahaarakelihaksen rintarankaosa (spinalis thoracis) ja kaularankaosa (spinalis cervicis) ovat näistä useimmiten erikseen nimetyt. Lisäksi lihaksella voi olla kallo-osa (spinalis capitis), mutta se on tyypillisesti sulautunut erottamattomasti yhteen vinojen okahaarakelihasten kallo-osan (semispinalis capitis) kanssa.
Suoran okahaarakelihaksen rintaosa lähtee rinta- ja lannenikamien (Th10-L3) okahaarakkeista ja kiinnittyy ylempiin rintanikamien (Th2-Th8) okahaarakkeisiin, kulkien siis useampien nikamien yli. Lihaksen kaulaosa lähtee kaulanikamien ja rintanikamien (C6-Th2) okahaarakkeista ja kiinnittyy ylempiin kaulanikamien (C2-C4) okahaarakkeisiin.
Lihaksen tehtävät ja toiminnallinen anatomia
Selän ojentajalihasten tärkein (dynaaminen) tehtävä on liikuttaa selkärankaa ojennussuuntaan. Tämä tapahtuu esimerkiksi, kun vartalo palautetaan takaisin pystyasentoon, ollessa aluksi eteenpäin kumartuneena. Lihakset tekevät selän ojennusliikkeen, kun molempien puolien lihakset supistuvat samanaikaisesti. Toisen puolen lihasten supistuessa vartalo taipuu sivulle, jännittyvän lihaksen puolelle. Näissä arkielämän ja monien urheilulajien kannalta tärkeissä liikkeissä, ne tekevät tiivistä yhteistyötä monien muiden vartalon lihasten kanssa.
Selän ojentajalihaksilla on myös keskeinen (isometrinen) rooli vartalon pystyasennon ylläpitämisessä. Ne työskentelevät staattisesti, kun ne vastustavat painovoiman kasaan vetävää vaikutusta. Niissä onkin runsaasti hitaita (I tyypin) lihassoluja, mikä on tärkeää, sillä niiden on jaksettava työskennellä pitkiä aikoja asennon säilyttämiseksi (tooninen lihas).
Lihaksiin liittyviä ongelmia
Erector spinae -lihasryhmässä on hyvin yleistä, että kuormittavat elämäntavat, kuten runsas istuminen, liian passiivinen elämäntyyli, heikko lihaskunto ja huono ergonomia, aiheuttavat ongelmia. Usein epäspesifien selkäkipujen ja selän väsymyksen taustalla ajatellaan olevan tämän lihasryhmän myofaskiaalisia ongelmia, jotka voivat johtaa heikentyneeseen aineenvaihduntaan ja lievään hapenpuutteeseen (iskeeminen tila) sekä kipuun kyseisessä lihasryhmässä.
Oikeaoppisella ergonomiaohjauksella ja lihaksia vahvistavalla harjoittelulla, kuten selän ojennusharjoitteilla voidaan ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä. Todennäköisesti tehokkain tapa mihin yksilö pystyy itse vaikuttamaan selkäongelmien syntymisessä, on liiallisen istumisen välttäminen ja vahvat vartalon lihakset, jotka tukevat selkärankaa. On kuitenkin tärkeää huomata, että selkäkipujen taustalla voi olla myös vakavampia sairauksia, joiden diagnosointi tai poissulkeminen on lääkäreiden vastuulla.
Lihaksen sijainnin määrittäminen ja palpaatio
Selän ojentajalihasten koko ja paksuus mahdollistavat niiden helpon palpoimisen, vaikka ne sijaitsevat syvemmällä selässä. Palpointi tehdään yleensä asiakkaan ollessa vatsamakuulla. Palpoiminen aloitetaan paikantamalla ensin ristiluu, suoliluun harjun takaosa, selkärangan okahaarakkeet, kylkiluiden kulmat ja kartiolisäke, jolloin saadaan selville lihaksen sijainti. Lihaksen palpoiminen aloitetaan lannerangan alueelta, ja palpoinnin aikana asiakasta pyydetään hieman nostamaan ylävartaloa irti hoitopöydästä, jolloin voidaan tuntea lihaksen jännittyminen otteen alla.
Lanneselkäkalvo
Fascia thoracolumbalis eli lanneselkäkalvo on suuri sidekudoksen rakenne, joka sijaitsee selän alueella. Se peittää osittain erector spinae -lihaksia ja kiinnittyy useisiin vartalon ja lantion luisiin rakenteisiin sekä useisiin alueella oleviin lihaksiin. Lanneselkäkalvossa on kolme lehteä: takalehti (lamina posterior) lähtee okahaarakkeista, keskilehti (lamina media) lähtee poikkihaarakkeista ja etulehti (lamina profunda, -anterior) peittää nelikulmaista lannelihasta. Ulomman ja sisemmän lehden välissä on tila, jossa sijaitsee mm. selän ojentajalihaksen lihasrunko. Lanneselkäkalvo tarjoaa tärkeän rakenteellisen tuen selälle, jonka avulla eri lihakset voivat toimia yhdessä ja tukea selän liikkeitä.
Selän muita lihaksia
Selässä erector spinae-lihasten alla on myös muita syväkerroksen lihaksia (selän syvälihaksia), jotka sijaitsevat lähempänä selkärankaa. Näistä suurimpia ovat vinot okahaarakelihakset (m. semispinalis) ja monihalkoiset lihakset (m. multifidus), mutta niitä on lukuisia muitakin. Ne toimivat yhteistyössä selän ojentajalihasten kanssa muodostaen toiminnallisen kokonaisuuden ja yhdessä ne osallistuvat selän ojentamiseen, sivutaivutukseen, kiertoliikkeisiin, sekä nikamien asennosta (järjestyksestä) huolehtimiseen ja selkärangan stabiliteetista. Usein nämäkin ovat lihastenryhmiä ja ne ovat tyypillisesti selvästi lyhyempiä kuin selän ojentajalihakset.
Tehtäväkirja
Tehtävä 1:
Voit vapaasti tallentaa ja tulostaa alla olevan kuvan.
- Väritä kuvan luupohjaan lihaksen lähtö- ja kiinnityskohdat.
- Piirrä kyseessä olevan lihaksen lihasrunko.
- Kirjoita oheiseen pohjaan:
- Lihaksen nimi suomeksi ja latinaksi.
- Lihaksen lähtö- ja kiinnityskohdat suomeksi ja latinaksi.
- Lihaksen tehtävät.
